Blogi
Suur-Helsinki?
- 18.2.2008
Sormi, joka osoittaa kuuta, ei ole kuu. Tämä vanha kiinalainen sanonta tuli mieleen, kun luin ministereiden Jan Vapaavuori, Mari Kiviniemi ja Tuija Brax ehdotuksen kansanäänestyksen järjestämiseksi siitä, pitäisikö selvittää pääkaupunkiseudun kuntien yhdistäminen. Ministereiden kannalta on varmaan helpompaa, jos keskustelu kunnallisvaalien alla suuntautuu kuntaliitoksiin sen sijaan, että keskusteltaisiin politiikasta, joka on heikentänyt julkisia palveluja.
Ministerit perustelivat Suur-Helsingin muodostamista sillä, että suuri on tehokkaampi palvelujen järjestäjänä. Tutkimusten mukaan näin ei ole. Tehokkaimmiksi vertailuissa ovat osoittautuneet keskikokoiset kunnat. HUS-sairaanhoitopiiri on esimerkki siitä, ettei suuruus tuo välttämättä tehokkuutta.
Suurimmat palvelujen ongelmat kunnissa johtuvat hallitusten ja valtapuolueiden päätöksistä, joilla on leikattu kuntien rahoitusta. Esimerkiksi terveydenhuollon jonot, vanhustenpalvelujen surkea tila, päivähoidon suuret lapsiryhmät tai henkilöstön riittämättömyys eivät johdu kuntarajoista. Ne ovat seuraus valtion ja kuntien päätöksistä, joilla palvelujen määrärahoja on alibudjetoitu.
Toisena perusteluna Suur-Helsingille ministerit esittävät maankäytön, asumisen ja liikenteen yhteisen ja koordinoidun suunnittelun ja järjestämisen. Tältä osin kunnat tekevät jo erittäin pitkälle menevää yhteistyötä. Sen sijaan hallitus ei ole kantanut vastuutaan mm. joukkoliikenteen investoinneista. Hallitus on myös vaikeuttanut asuntotilannetta lopettamalla aravalainoituksen.
Ministereiden kolmas perustelu metropolien kansainvälisestä kilpailusta on sekin kestämätön. Alueiden kilpailukyky riippuu ensisijassa muista asioista kuin kuntajaosta, mm. julkisista palveluista ja työntekijöiden osaamisesta. Sitä paitsi metropolia voidaan kehittää myös verkostomaisena yhteistyönä. Esimerkiksi Tanskan kunta-uudistuksessa hajotettiin Kööpenhaminan alue useampaan pienempään kuntaan. Berliinissä, Lontoossa, Pariisissa, Tukholmassa ja monessa muussa metropolissa valitaan kunnanvaltuustojen lisäksi vaaleilla seutuhallinto.
Olen itse sitä mieltä, että kuntaliitoksista on syytä aina järjestää kansanäänestys. Pääkaupunkiseudun kuntien yhdistämiseen ei ole kuitenkaan mielestäni perusteita.
Aloite Suur-Helsinkiä koskevasta kansanäänestyksestä on muutenkin kummallinen. Seudun kunnat ovat juuri todenneet, että tarvetta kuntaliitokseen ei ole. Toisaalta siellä, missä kuntaliitoksia on viime aikoina tehty, ovat samat ministerit ja heidän puolueensa kävelleet asukkaiden yli ja sivuuttaneet myös kansanäänestyksen tulokset. Näin tapahtui juuri mm. Lounais-Sipoon, Jyväskylän ja Lappeenrannan kuntaliitoksista päätettäessä. Vois myös kysyä, miksi ministerit vastustavat samaan aikaan kansanäänestystä Euroopan unionin perustuslaista, joka vaikuttaa aivan olennaisesti jokaisen kansalaisen asemaan?
Mitä pääkaupunkiseudun kuntien palveluihin tulee, hallitus voisi aloittaa
perumalla kuntien rahoitukseen tehdyt leikkaukset, turvaamalla metron ja muiden
joukkoliikennehankkeiden valtion rahoituksen, palauttamalla vuokrasääntelyn ja
edulliset aravalainat, lopettamalla valtion liikelaitosten harrastaman
tonttimaalla keinottelun sekä huolehtimalla Sipoonkorven suojelusta.
Sen sijaan, että päätösvaltaa keskitettäisiin kuntaliitoksella entistä
pienempään piiriin, tarvitaan kunnallisen demokratian laajentamista osallistuvalla
lähidemokratialla ja toisaalta nykyisen, sekavan ja epädemokraattisen
seutuhallinnon yhdistämistä kunnallisvaalien yhteydessä vaaleilla valittavan
seutuvaltuuston alaisuuteen.