Pitkäaikaissairaaloita ei pidä lopettaa
Tämän esityksen valmisteluvaiheessa on sivuutettu ne, joita asia koskee – niin vanhukset, henkilöstö kuin terveys- ja sosiaalilautakunnat. Esitys perustuu tilintarkastusfirma KPMG:n selvitykseen, josta puuttuu kokonaan palvelutarpeiden ja hoitotyön sisällöllinen arvio. Vaihtoehdot oli annettu valmiina talous- ja kiinteistöhallinnon lähtökohdista.
Pitkäaikaissairaanhoidon siirtoa sosiaalivirastoon perustellaan ”palvelurakenteiden keventämisellä”, vanhuspalvelujen keskittämisellä ja kaupungin menojen vähentämisellä. Perustelut ovat vähintäänkin kyseenalaisia.
Ne nojaavat arvioon, jonka mukaan pitkäaikaissairaalapaikkojen tarve vähenee, koska vanhukset ovat aiempaa parempikuntoisia. Näin onkin keskimäärin, mutta kun vanhusten määrä kasvaa, on epärealistista odottaa pitkäaikaissairaanhoitoa tarvitsevien määrän vähenevän.
Toisaalta esitys on kirjoitettu ikään kuin samaan aikaan vahvistettaisiin kotihoitoa, rakennettaisiin kaupungin palveluasuntoja ja lisättäisiin akuuttisairaanhoitoa ja kuntoutusta. Mitään tällaista ei ole tekeillä. Päinvastoin taloussuunnitelman mukaan vanhustenpalveluista leikataan seuraavan kolmen vuoden aikana 13,5 miljoonaa euroa. Terveyspalvelujen määrärahat vähenevät 32 miljoonalla. Kotihoidon käynnit jäädytetään kolmeksi vuodeksi.
Koko lähtökohta vanhusten pitkäaikaissairaanhoidon ”keventämisestä” ja menojen karsimisesta on väärä, suorastaan julma. Sosiaali- ja terveysministeriön laatusuositusten mukaan hyvä hoito edellyttää pitkäaikaissairaiden kohdalla 0,8 työntekijää yhtä potilasta kohti. Helsingin pitkäaikaissairaaloissa luku on keskimäärin 0,6 ja sosiaalivirastossa vain 0,5 hoitajaa. Menojen karsimisen sijasta pitäisi siis lisätä työntekijöitä kolmennaksella.
Hoitoketjujen sujumista ei taata vaan vaikeutetaan, jos pitkäaikaissairaalat lopetetaan. Sillä purettaisiin viime aikoina lopultakin toimimaan saatu hoitoketju terveyskeskuksen kotihoidon, päivystyksen, akuuttisairaaloiden ja pitkäaikaissairaaloiden välillä. Kivelän, Koskelan, Myllypuron ja Suursuon pitkäaikaissairaalat ovat osallistuneet akuuttisairaaloiden ruuhkien purkamiseen. Muutos voikin johtaa säästöjen sijasta päivystys- ja akuuttisairaaloiden ruuhkautumiseen ja sen myötä kasvaviin kustannuksiin. Lisäksi kotihoito jää edelleen terveyskeskukseen.
Hoitoketjujen heikoin lenkki vanhushoidossa on ollut vanhainkotipaikkojen ja palveluasuntojen puute. Tähän ongelmaan ei esitys tuo mitään helpotusta. Ehdotukseen ei sisälly myöskään mitään siitä, miten turvataan riittävät resurssit niiden potilaiden hoitamiseen, jotka tarvitsevat akuutin sairaanhoidon jälkeen erikoissairaanhoitoa, pitkää kuntoutusta tai vaativaa ympärivuorokautista hoitoa. Entä missä hoidetaan nuoremmat pitkäaikaissairaat?
Esityksessä luvataan, että muutos ei vaikuta ”tällä hetkellä” hoidossa olevien potilaiden hoitoon. Entä tulevat potilaat, missä heille taataan pitkäaikaissairaanhoito ja kuntoutus? Ja millaisiksi heidän maksunsa muodostuvat, kun esimerkiksi Riistavuoren uuden hoitomallin kustannukset hoitopäivää kohti ovat kaupungille korkeammat kuin pitkäaikaissairaalassa?
Apulaiskaupunginjohtaja Paula Kokkonen on Kauppalehden (12.10.2009) haastattelussa kertonut, että on poliittisesti helpompaa lisätä yksityisten palvelujen osuutta sosiaalitoimessa kuin terveydenhuollon puolella. Kauppalehden mukaan Kokkonen uskoo laitoshoidon vähentämisen lisäävän yksityisten palvelujen ostamista. Tämäkö on ehdotuksen varsinainen tavoite? Onko kyse myös siitä, että terveyskeskuksen sairaalahoitoa ei voi korvata palveluseteleillä, mutta sosiaalitoimen palveluasumista voi?
KPMG:n selvityksen mukaan suurin taloudellinen hyöty tulisi kaupungin hallitseman Seniorisäätiön kiinteistöjen siirtämisestä suoraan kaupungin omistukseen. Se toisi etua alv-palautusten kautta. Miksei siis tehdä vain tätä kiinteistöjen siirtoa?
Todellinen parannus vanhusten ja pitkäaikaissairaiden hoidossa vaatii sisällöllisiä ratkaisuja, määrärahojen lisäämistä ja niiden ihmisten kuulemista, joita asia koskee. Luontevan mahdollisuuden tähän tarjoaisi uuden vanhuspalveluohjelman valmistelu, kun nykyinen ohjelma päättyy tämän vuoden lopussa.
Meille on jaettu 1 150 pitkäaikaissairaaloiden potilaan, heidän omaisensa ja hoitohenkilökuntaan kuuluvan adressi. Siinä todetaan, että nyt käsiteltävä ehdotus on ”epärealistinen, hoitoa tarvitsevien olosuhteita heikentävä, hoitoa huonontava ja joissain tapauksissa jopa terveyttä ja elämää vaarantava”. Valtuustolla on mahdollisuus vastata tähän vetoomukseen myönteisesti. Siksi ehdotan, että valtuusto päättää hylätä kaupunginhallituksen ehdotuksen.
