Puheenvuoroja
Uudet tuulet puhaltamaan kunnallisvaaleissa
- 7.6.2008 Jyväskylä, SKP:n kunnallisseminaari
Yritysten ja suursijoittajien jakamasta hämärästä vaalirahasta esiin tulleet tiedot kertovat poliittisen eliitin korruptiosta. Toisaalta ne kertovat myös politiikan ”amerikkalaistumisesta” ja ”berlusconisoitumisesta”. Puolueet kilpailevat yhä suuremmilla budjeteilla medianäkyvyydestä ja rahoituksesta.
Politiikan uskottavuudesta ja moraalista on turha puhua, kun esimerkiksi veroministeri Jyrki Katainen rahoittaa vaalikampanjaansa veroparatiisiyhtiön viisinumeroisilla lahjoituksilla. Tai kun suurimmat lahjoitukset etenkin keskustaa ja kokoomusta rahoittaneelle Kehittyvien maakuntien Suomi –yhdistykselle ovat tulleet Nova Groupilta, jonka johtajat ovat saaneet useita tuomioita talousrikoksista.
Kunnallispolitiikan keskeistä roolia yritysten hämärässä vaalirahoituksessa kuvastaa se, että Kehittyvien maakuntien Suomen eduskuntavaaleista tukemista, tähän mennessä julkisuuteen kerrotuista 52 ehdokkaasta on 48 mukana kunnallishallinnossa ja lopuista ainakin osa pyrkii valtuustoon.
Rakenteellinen korruptio
Kuntien kaavoitukseen, rakentamiseen, kauppapaikkojen jakoon, hankintoihin jne on perinteisesti liittynyt vaalirahoitusta. Eduskuntapuolueiden ajama kunta- ja palvelurakenteiden muutos luo korruptiolle lisää pohjaa laajentamalla kuntien palvelujen kilpailuttamista, ulkoistamista ja yksityistämistä.
Ostopalvelujen ja yksityistämisen laajenemiseen liittyy laajeneva rakenteellinen korruptio hyvä veli –verkostoineen. Esimerkiksi MedOnen edustaja johtaa pääkaupunkiseudun kuntien terveydenhuollon päivystyshanketta ja hankkeen projektipäällikkönä toimii Medividan vuokralääkäriyhtiön pääomistaja ja toimitusjohtaja. Hankkeen puheenjohtaja on samainen Jorma Kantonen, joka ylilääkärinä valmisteli jo Vantaan Peijaksen päivystystoiminnan siirron MedOnelle ja on sen jatkona esittänyt nyt MediUutisissa pääkaupunkiseudun erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon päivystysten ulkoistamista.
Hyvä veli –verkostojen roolia kasvattaa myös kunta- ja palvelurakennehankkeeseen liittyvä uusi laki kunnallisista liikelaitoksista ja monenlaisten johtosäätöjen kautta tapahtuva valtuustojen ja lautakuntien päätösvallan kaventaminen. Esimerkiksi liikelaitoksen johtokunnille laissa säädetyissä tehtävissä kunnanhallitus ja valtuusto eivät voi käyttää ns. otto-oikeutta. Tämä tarkoittaa mm. sitä, että liikelaitoksen budjetista ja investoinneista ei voida päättää kunnan budjetissa. Laki edellyttää liikelaitoksilta myös sellaista toiminnan hinnoittelua, joka kattaa pitkällä aikavälillä myös investoinnit ja kohtuullisen tuoton kunnan sijoittamalla pääomalle.
...ja rakenteellinen eriarvoisuus
Poliittisen korruption kääntöpuoli on rakenteellinen eriarvoisuus ja välinpitämättömyys huono-osaisista.
Tämä näkyy kunnissa jatkuvana sosiaali-, terveys- ja sivistystoimen määrärahojen alibudjetoimisena. Se näkyy palvelujen rahoittamisena yhä enemmän kunnallisilla maksuilla ja veroilla, jotka kohdistuvat raskaimmin pienituloisiin. Valtion rahoitusosuuden supistaminen voimistaa tätä kehitystä.
Nyt tästä eriarvoisuudesta tehdään entistä syvemmin rakenteellista siirtämällä yhä useampia kunnallisia palveluja yksityisten markkinoiden hoidettavaksi.
Suurin osa kansalaisista haluaa toisenlaista kehitystä. EVA:n mielipidekyselyissä hyvinvointivaltion kannatus on 80 % tasolla, kun taas yksityistämisen kannatus on pudonnut alle 30 %:iin. KELAn tutkimuksen mukaan verotuksen alentamista kannattaa sitäkin alle 30 % suomalaisista ja suurituloisten verotuksen kiristämistä kannattaa 65 %. Äänestäjien suurimmat odotukset kunnallisvaaleissa koskevat terveyspalvelujen ja vanhustenpalvelujen parantamista.
Rehellisen vasemmistopolitiikan tarve
Suuri osa valtapuolueita viime äänestäneistä on tyytymättömiä noiden puolueiden toimintaan. Joka toinen heistä kokee, että kunnat toimivat elinkeinoelämän juoksupoikina.
On selvästi yhteiskunnallista tilausta rehelliselle vasemmistolaiselle vaihtoehdolle, joka ei ole sotkeentunut hämäriin rahoittajiin ja kulissien takana tehtäviin sopimuksiin.
Nyt tarvitaan korruption ja hyvä veli –verkostojen kähmintöjen paljastajia myös kuntatasolla. Esimerkiksi terveyspalvelujen ulkoistamisessa ja yksityistämisessä liikkuvat isot rahat. Muualtakin löytyy varmaan samanlaisia kytköksiä kuin pääkaupunkiseudulla MedOniin ja muuhun yksityiseen terveysbisnekseen? Tai kaavoitusratkaisuissa gryndereihin ja kauppaketjuihin, jotka itsekin ovat kertoneet rahoittaneensa useimpien puolueiden toimintaa? Tai ydinvoimateollisuuteen Itä-Uudellamaalla, Satakunnassa ja Peräpohjolassa?
Kunnanvaltuutettuja koskevat lahjus- ja korruptiosäädökset ovat tiukemmat kuin kansanedustajilla. Jo se, että on saanut vaalirahoitusta yksityiseltä yritykseltä, tekee jääviksi tuota firmaa mahdollisesti koskevissa ratkaisuissa kunnissa. Tätä vyyhtiä kannattaisi penkoa esimerkiksi Tampereen tunnelihankkeessa, Jyväskylän voimalaratkaisussa, Turun kiinteistöjen myyntikuvioissa…
Tarvitaan ehdokkaita, jotka eivät vain puhu vaan tekevät. Siellä, missä on kansalaistoimintaa, siellä ihmiset myös seuraavat tarkemmin puolueiden sanojen ja tekojen suhdetta. Siellä on myös päättäjien vaikeampi selviytyä vain puheilla. Ja uusien tekijöiden päästä esiin.
Osallistuva demokratia on eräs
vastalääke poliittiseen korruptioon. Esimerkiksi Espanjassa on useita
kaupunkeja, kuten Sevilla, joissa toteutetaan jo ns. osallistuvaa
budjetoimista, jossa kunkin alueen asukkaat tekevät esitykset ja päättävät
tietyistä alueensa peruspalveluista.
Maksujen korotusten ja alibudjetoimisen torjuminen
Sosiaali- ja terveyspalvelujen maksujen korotusten torjuminen on kysymys, jossa on jo monessa kunnassa syntynyt kansalaistoimintaa. Oikeisto ja keskusta ajavat korotuksia, vaikka niillä ei saada senttiäkään lisää rahaa kuntien palveluihin, koska hallitus vie korotusten tuomat lisätulot kunnilta valtionosuuksia alentamalla. SDP ja Vasemmistoliitto vastustavat korotuksia monissa kunnissa nyt, kun niistä päätetään lautakunnissa. Mutta tätä kamppailua on syytä jatkaa myös syksyllä kuntien budjettiratkaisuissa. Samalla voimme edetä korotusten vastustamisesta vaatimuksiin maksuttomien palvelujen laajentamiseksi.
Kuntien sosiaali-, terveys- ja muiden peruspalvelujen alibudjetointi on useimmissa kunnissa vakava ongelma. Alibudjetoimisen lopettamisesta puhuvat monet muutkin. Tässäkin asiassa ratkaisevat kuitenkin teot, ennen muuta kansalaistoiminta.
Esimerkiksi Kemissä, Torniossa, Janakkalassa ja Tampereella on kokemusta siitä, miten valituksilla on saatu nostetuksi julkisuuteen vanhustenpalvelujen henkilöstön määrän alimitoittaminen ja myös korjauksia asiaan. Helsingissä ja Vantaalla on pysäytetty useiden terveysasemien lopettaminen kansalaistoiminnalla. Nokialla torjuttiin kunnan vuokratalojen myyminen kiinteistökeinottelijoille. Tällaiset kamppailut ovat tuoneet samalla lisää tietoa ja uskottavuutta niissä aktiivisesti toimineille.
Valtapuolueiden vaaliohjelmat ovat yleensä ympäripyöreitä, ja jättävät mahdollisuuden sopia vaalien jälkeen palvelujen karsimisen, kilpailuttamisen ja yksityistämisen jatkamisesta. Meidän vahvuutemme on konkreettisuudessa. Se voisi tarkoittaa esimerkiksi lähipalvelujen pelastamisen ja kehittämisen ohjelman esittämistä konkreettisina aloitteina kunnan budjettiin.
Kuntien toiminnan laajentamisen haasteita
Kunnissa on edessä isoja haasteita.
— Lasten ja nuorten pahoinvointi on lisääntynyt. Myös väestöryhmien väliset terveyserot ovat alkaneet uudelleen lisääntyä.
— Vanhustenpalvelujen tarpeet kasvavat huomattavasti kun vanhusväestön määrän arvioidaan kasvavan yli puolella vuoteen 2020 mennessä.
— Riittävän henkilöstön turvaaminen on iso haaste, kun suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle. Seuraavan kymmenen vuoden aikana lähes 40 % kuntien työntekijöistä tulee eläkeikään.
— Asumisen, rakentamisen ja peruskorjaamisen hinnat ovat nousseet rajusti. Pääkaupunkiseudulla vuokrat ovat nousseet sääntelyn päättymisen jälkeen eli vuodesta 1995 keskimäärin lähes 70 % ja asuntojen hinnat lähes 140 %.
— Ilmastonmuutoksen hillitseminen ja energian säästäminen vaativat kunnissa investointeja.
— Maahanmuutto lisääntyy ja monikulttuurisuuden haasteet kasvavat.
— Demokratiavajeen syventyminen.
Tällaiset haasteet nostavat tarpeen laajentaa kuntien tehtäviä ja toimialaa.
Esimerkiksi hoitotakuun toteuttamisen lisäksi tarvitaan hoivatakuuta eläkeläisten palvelujen saannin ja laadun turvaamiseksi.
Maksuton päivähoito ja maksuton perusterveydenhuolto ovat keskeisiä keinoja lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisemisessä ja väestöryhmien välisten terveyserojen kaventamisessa.
Kuntien omien rakennusosastojen tai rakentamisen liikelaitosten perustaminen on keino, jolla kunnat voivat hillitä rakentamisen kustannusten nousua ja murtaa rakennusalan kartelleja.
Ilmastonmuutoksen hillitsemisessä ja energian hintoihin vaikuttamisessa tarvitaan kuntien omia energialaitoksia, joukkoliikenteen kehittämistä ja investointeja uusiutuvaan energiaan.
Riittävän henkilöstön turvaaminen edellyttää kuntien henkilöstöstrategioiden yleisten tavoitteiden lisäksi konkreettisia palkkauksen tason nostamisen ohjelmia.
Sen sijaan, että työperäisessä maahanmuutossa suhtaudutaan ihmisiin vain työvoimatavarana, tarvitaan myös lisää monikulttuurisia palveluja ja kuntien aktiivisuutta rasismia vastaan.
Kaiken kaikkiaan: Asukkaiden tarpeista lähtevä kunnallispolitiikka on vastavoima ja vaihtoehto kapitalistiselle markkinavoimille. Samalla paikallinen poliittinen toiminta ja paikallisen demokratian laajentaminen on välttämätön perusta koko yhteiskunnan perusteelliselle uudistamiselle.