


Turvallista ja reilua kuntien palvelujen kehittämistä tarjoavat nyt vaalipuheissaan samat puolueet, jotka ovat vastuussa kunnallisten palvelujen heikentämisestä. Vaaleihin tarvitaan ehdokkaita ja puolue, jotka kertovat, ettei näiden kuntapuolueiden keisareilla ole vaatteita.
Suomalaisten enemmistö haluaa julkisten palvelujen kehittämistä. Valtiontalous ja julkinen sektori kokonaisuutena on jatkuvasti ylijäämäinen. Eli rahasta palvelujen kehittäminen ei ole kiinni. Kuntien palvelujen määrärahojen ja henkilöstön riittämättömyys on poliittinen valinta. Tällä valinnalla ohjataan yhtäältä rahaa rikkaiden veronkevennyksiin ja luodaan toisaalta lisää markkinoita yksityisille palvelualan yrityksille.
Useimmissa kunnissa on harjoitettu jo pitkään konsensuspolitiikkaa, jossa olennaiset kysymykset ja vaihtoehdot on peitetty näennäisten taloudellisten välttämättömyyksien ja valtion tasolla sovittujen linjausten toteuttamisen näennäisen vaihtoehdottomuuden taakse. Yksittäinenkin ehdokas ja valtuutettu voi murtaa tätä konsensusta tuomalla keskusteluun asukkaiden tarpeista lähteviä vaihtoehtoja ja asettamalla kyseenalaiseksi kunta- ja palvelurakennehankkeen uusliberalistiset lähtökohdat.
Valtionosuuksien leikkaukset peruttava
Valtiovarainministeri Jyrki Kataisen budjettiesitys lupaa kuntien valtionosuuksiin indeksitarkistuksen. Porvarihallituksen edustajat markkinoivat tätä suurenakin asiana, vaikka kyse on vain lakisääteisen velvoitteen toteuttamisesta.
Valtion rahoitusta pitää arvioida ennen muuta asukkaiden tarpeiden ja kuntien tehtävien kannalta. Pelkkä inflaatiotarkistus ei tietenkään riitä, kun ajatellaan ensinnäkin palvelujen riittämättömiä resursseja esimerkiksi terveydenhuollossa ja lasten päivähoidossa; toiseksi palvelutarpeiden kasvua esimerkiksi väestön ikääntymisen seurauksena; kolmanneksi monien ongelmien – kuten asuntokysymyksen ja ilmastonmuutoksen – kärjistymisen vaatimia toimia; neljänneksi tarvetta parantaa kuntien työntekijöiden palkkausta; ja viidenneksi kun ajatellaan aiempina vuosina tehtyjä valtionosuuksien leikkauksia, joilla kunnilta vietiin vuositasolla noin viisi miljardia euroa.
Budjettiesitys suosii rikkaita
Valtiovarainministeriön budjettiesityksen kokoomuslainen linja näkyy kylminä lukuina, jotka kertovat suurituloisten ja rikkaiden verotuksen keventämisestä sadoilla miljoonilla euroilla samaan aikaan kun kansaneläkemenoja aiotaan supistaa 100 miljoonalla, työmarkkinatukea vähentää kymmenellä miljoonalla ja asumistukea supistaa vajaalla kymmenellä miljoonalla.
Katainen yrittää huijata puhumalla verotuksen ”tasaisesta” alentamisesta kaikissa tuloluokissa. Valtion tuloverotaulukoiden vajaan prosentin kevennys tuo suurituloisille monta kertaa enemmän kuin pientä palkkaa saaville. Sen sijaan pienituloisimmat - pientä eläkettä saavat, työttömät ja monet pätkätyöntekijät – eivät hyödy kevennyksestä, koska he eivät maksa valtion tuloveroa. Heidän verotuksensa päinvastoin kiristyy, koska hekin joutuvat maksamaan kohonneita energiaveroja ja kunnallisveroja. Kokonaan oma lukunsa ovat rikkaat, jotka eivät maksa pääomatuloista lainkaan kunnallisveroa ja joiden jo ennestään muita kevyempää verotusta helpotetaan metsäveron kevennyksellä.
Kataisen budjettiesitys vie pohjaa puheilta sosiaaliturvan kokonaisuudistuksesta. Budjettiesitykseen ei ole varattu lainkaan rahaa sosiaaliturvan parantamiseen – päinvastoin. Budjettiraameilla ajetaan sosiaaliturvan muutoksia valmistelevaa SATA-komiteaa toteuttamaan kokoomuksen ja työnantajapiirien esityksiä mm. työttömyysturvan porrastamisesta ja toimeentulotuen muuttamisesta vastikkeelliseksi.
SKP:n aloite vähintään 850 euron perusturvasta, verotettavan tulon alarajan nostamisesta ja lailla taattavasta kunnollisesta minimipalkasta liittyy myös kuntavaaleihin. Ensinnäkin perusturvan taso vaikuttaa olennaisesti siihen, millaisia köyhyyteen ja syrjäytymiseen liittyviä ongelmia kunnissa on. Ja toiseksi kuntavaaleissa esimerkiksi eläkeläisillä ja työttömillä on mahdollisuus protestoida ja vaatia korjausta perusturvaan.
Talouden taantuma uhkaa
Budjettiesityksessä ei ole varauduttu talouden uhkaavaan taantumiseen. Työllistämiseen ja työllisyysperusteisiin investointiavustuksiin esitettäviä määrärahoja aiotaan vähentää toista kymmentä miljoonaa. Kunnallisverojen ja yhteisöverojen tuoton mahdolliseen alenemiseen taantuman oloissa ei ole varauduttu mitenkään. Julkisen vallan vastuu työllistämisestä on hävitetty liikelaitostamisten, yhtiöittämisten ja yksityistämisen jalkoihin.
Valtiontalouden jatkuva, miljardien ylijäämäisyys osoittaa, että hallituksen budjettiriihessä olisi mahdollista kantaa vastuuta uusien työpaikkojen luomisesta, perusturvan parantamisesta ja kuntien palvelujen resurssien lisäämisestä, mutta kokoomusvetoinen budjettilinja keskittyy rikkaan vähemmistön etujen ajamiseen.
Olkiluodon turvallisuusskandaalit
Kuluneella viikolla paljastui lisää vakavia turvallisuuden laiminlyöntejä Olkiluodon uuden ydinvoimalan rakennustyömaalla. Reaktorirakennuksen hitsaustöitä on tehty kuukausien ajan ilman minkäänlaisia hitsausohjeita. Ranskalaisfirmalla ei ole yli vuoteen ollut turvamääräysten edellyttämää hitsauskoordinaattoria ja saumojen lujuutta koskevia testejä on jätetty jatkuvasti tekemättä. Vaikka urakoitsijat ja säteilyturvakeskus eivät ole kyenneet valvomaan työmaata, ei asiasta vastaava ministeri Mauri Pekkarinen ole ryhtynyt käytännössä mihinkään muuhun kuin kiirehtimään seuraavan voimalahakemuksen käsittelyä. Kokoomuksen Katainen puolestaan esiintyy ydinvoimateollisuuden vastaoffensiivin äänitorvena esittämällä, että Suomi voi ryhtyä ydinsähkön viejäksi ja rakentaa kaksikin uutta ydinvoimalaa.
Samalla kun Kataisen esiintymisellä yritetään siirtää huomio pois ydinturvallisuuden laiminlyönneistä Arevan työmaalla, niillä pohjustetaan ydinvoiman lisärakentamisen saamista syksyllä käsittelyyn tulevaan energia- ja ilmastopoliittisen selontekoon. Etenkin vihreille tästä selonteosta voi tulla vaikea valinta; mitä kaikkea uhrataan hallitukseen osallistumisen takia?
Minusta on perusteltua vaatia, että työ- ja elinkeinoministeriö keskeyttää Olkiluodon voimalan rakennustyö, kunnes ydinturvallisuudesta on saatu kunnolliset takeet. Uudet voimalahankkeet ja uraanikaivoshankkeet ovat monessa kunnassa myös kunnallispolitiikan asia; tukeeko kunta energia-alan suuryhtiöitä vai pitääkö se tärkeimpänä asukkaiden hyvinvointia.
Kaukasian sota ja rauha
SKP on vedonnut Georgian ja Venäjän hallituksiin, että ne pitävät lupauksensa sotatoimien lopettamisesta ja että siviileille annetaan nopeasti heidän tarvitsemaansa apua.
Aluksi valtamedia kertoi sodan puhjenneen, kun Georgian joukot hyökkäsivät Etelä-Ossetiaan, jonne oli Georgian ja Venäjän sopimusten nojalla sijoitettu venäläisiä rauhanturvajoukkoja. Sittemmin ääni kellossa vaihtui, alettiin puhua Venäjästä hyökkääjänä. Samalla alettiin vetää perusteettomia johtopäätöksiä myös Suomen aseman muuttumisesta ja Nato-jäsenyydestä.
Etelä-Ossetian ja Abhasian asemaa koskevien kiistojen kärjistyminen laajamittaisiksi sotatoimiksi kertoo ennen muuta kolmesta asiasta: alueen strategisesta merkityksestä globaalissa taistelussa energiavaroista ja –reiteistä; siitä, miten Naton laajentaminen on kärjistänyt alueen tilannetta; sekä Georgian hallituksen roolista, jossa nationalismi on sumentanut harkintakyvyn ja oman maan turvallisuus on alistettu USA:n pyrkimyksille heikentää Venäjää.
Tästäkin kriisistä pitäisi oppia se, että alueellisia tai kansainvälisiä konflikteja ei pidä yrittää ratkaista sotilaallisella voimankäytöllä. Suomalaisten kannalta johtopäätöksen pitäisi olla selvä: USA:n johtama sotilasliitto Nato on vaarallinen ja Nato-jäsenyys vetäisi meidätkin mukaan konflikteihin, joilla ei ole mitään tekemistä oman eikä kansainvälisen turvallisuuden kanssa. Kunnallisiin palveluihinkin löytyy lisää rahaa, jos pysymme erossa Natosta ja voimme vähentää ensi vuoden budjettiin esitettyjä yli 700 miljoonan euron asehankintoja.