Puheenvuoroja
Hallitus vastuussa Kemijärven tehtaan toiminnan jatkamisesta
- 20.1.2008 SKP:n keskuskomiteassa, Hauholla (lyhennelmä)
Nykyinen poliittinen tilanne on erikoislaatuinen yhdistelmä vallanpitäjien kasvavaa röyhkeyttä ja vaihtoehdottomuuden pinnan alta nousevaa protestia. Tätä aikaa kuvaa niin Kemijärven tehtaan puolustajien laaja ja yhä poliittisemman luonteen saanut kamppailu kuin hiljaisuus monien muiden lopetettavien tehtaiden ympärillä.
Pääomapiireillä ja oikeistolla on nyt aloite. Mutta samalla niiden toiminta on yhä jyrkemmässä ristiriidassa useimpien ihmisten tarpeiden ja odotusten kanssa. Porvarihallitus toimii yhä selvemmin suuryhtiöiden juoksupoikana. Toisaalta eduskunnan vasemmisto-oppositio jää jatkuvasti kiinni siitä, että se on itse toteuttanut lähes samaa politiikkaa Lipposen hallituksessa.
Kemijärven tehtaan puolustamisesta on tullut Tehyn työtaistelun kaltainen tekijä, joka on vienyt hallitukselta uskottavuuden ja saa ihmisiä tekemään uusia poliittisia arvioita. Kyse on Kemijärven tehtaan ohella yleensäkin työläisten ja toimihenkilöiden oikeuksista. Kyse on siitä, saavatko suuryhtiöt mellastaa vailla mitään rajaa ja vastuuta.
Stora Enson liikevoitto oli vuonna 2006 reilusti yli 600 miljoonaa euroa ja myös viime vuoden liikevoitoksi ennustetaan satoja miljoonia. Kemijärven ja Summan tehtaat ovat kannattavia. Työntekijät ovat osoittaneet konkreettisia mahdollisuuksia kehittää tehtaiden tuotantoa myös uusiin tuotteisiin, joille on paremmat markkinat.
Kyse ei olekaan siitä, voidaanko tehtaiden toimintaa jatkaa, vaan yhtiön johdon erittäin härskistä pyrkimyksestä nostaa pörssikursseja, voittoja ja omia optioitaan käyttämällä hyväksi porvarihallituksen tukea. Samalla on kyse rapakon taakse tehdyistä virheinvestoinneista, uusien tuotteiden kehittämisen laiminlyönneistä ja pyrkimyksestä laajentaa kehitysmaiden metsien ja työvoiman riistoa.
Eikä porvarihallituksen kohdalla
ole kyse mistään pörssisäännöistä tai vain toimettomuudesta. Valtiovallalla
olisi vaikka kuinka monia keinoja vaikuttaa asiaan. Se voisi käytännössä
vaihtaa yhtiön johdon; se voisi määrätä tehtaan purkamiselle, jätealtaan
tyhjentämiselle ja puun kuljetuksille sellaiset maksut, ettei yhtiön kannata
lopettaa tuotantoa; se voisi perustaa uuden valtionyhtiön jatkamaan tehtaiden
toimintaa jne. Näitä ja monia muita keinoja hallitus ei halua käyttää, koska se
haluaa toteuttaa Stora Enson johdon, Wallenbergien ja muiden suursijoittajien
toiveet.
Jos riittää suuryhtiöiden mallastus!
Stora Enso ei ole ainoa. Samat peruskysymykset työntekijöiden oikeuksista, tuotannon kehittämisen uusista mahdollisuuksista, yhtiöiden ja niiden omistajien vastuusta, työn ja pääoman vastakkaisuudesta, demokratiasta ja taloudellisesta vallasta nousevat esiin M-Realin, UPM:n ja muiden suurten metsäyhtiöiden toiminnassa. Tai Nokian siirtäessä tuotantoa Saksan Bochumista Romaniaan tai jo aiemmin alihankintojaan muun muassa Kemijärveltä halpatyövoiman maihin.
Kemijärven työntekijät kokoavat
suurta joukkolähetystöä ja mielenosoitusta eduskuntatalolle neljäs helmikuuta,
kun eduskunta palaa lomilta. He kutsuvat mukaan muitakin. Tähän kutsuun on
syytä vastata mahdollisimman laajasti. Ei vain muilla metsäteollisuuden
alueilla vaan myös kaikkien, jotka haluavat sanoa suurpääoman mellastukselle ja
porvarihallitukselle, JO RIITTÄÄ!
Myös kunnissa torjuttava yksityistäminen
Kemijärven tehtaasta on jo tullut asia, joka voi upottaa keskustan haaveet voitosta kunnallisvaaleissa. SDP ja Vasemmistoliitto yrittävät saada siitä itselleen vaalivaltin. Niiden uskottavuutta heikentää kuitenkin se, että ne olivat itse Lipposen hallituksessa päättämässä valtionyhtiönä toimineen Enson yhdistämisestä ruotsalaiseen Storaan, osake-enemmistön myymisestä ja yhtiön viemisestä pörssiin.
SKP on vastustanut kaikissa vaiheissa valtionyhtiöiden yksityistämistä. Myös kunnallispolitiikassa linjamme erottuu selvästi kaikista eduskuntapuolueista. Eduskuntapuolueet ovat sitoutuneet kuntapuitelain linjaan. Tämä merkitsee ensinnäkin lähipalvelujen ja kuntien menojen karsimista; toiseksi palvelujen järjestämistä entistä suuremmissa yksiköissä, jotta niitä on helpompi kilpailuttaa; kolmanneksi yksityisten palvelumarkkinoiden laajentamista sekä kuntien palveluja heikentämällä että yksityistämällä niitä; ja neljänneksi kuntien yhdistämistä suuremmiksi kokonaisuuksiksi, joissa asukkaiden ääni kuuluu entistä heikommin.
Kunta- ja palvelurakenneuudistus on osa sitä samaa yksityistämistä ja pääoman vallan kasvattamista, jonka seurauksia nyt maksetaan muun muassa Kemijärvellä. Ja samalla tavalla kuin Stora Enson kohdalla, avaa yksityistäminen myös kunnissa tietä ihmisten hyvinvoinnin kustannuksella tapahtuvalle voitontavoittelulle.
Kuvaavaa on Vantaan Peijaksen terveyskeskuksen päivystystoiminnan siirtäminen MedOnelle eduskuntapuolueiden edustajien yksimielisellä päätöksellä. Sosiaali- ja terveyslautakunta hyväksyi sen ja toiminta aloitettiin ilman, että sopimusta on edes saatu valmiiksi; esisopimus on julistettu salaiseksi; vertailuja toiminnan järjestämiseen kunnan omana toimintana ei tehty; kunnallisen toiminnan ajoi ensin keikkalääkäreitä käyttämällä kalliiksi sama johtava lääkäri, joka itse siirtyi MedOnelle johtamaan yksityistettyä toimintaa ja voi kiertää siellä veroja siirtämällä työtulojaan pääomatuloiksi; MedOnelle on annettu lupa karsia asiakkaista noin viidesosa; ja kaiken lisäksi MedOnen ei tarvitse edes täyttää kaikkia terveyskeskuspäivystyksen lakisääteisiä velvoitteita.
Kunnallisten palvelujen
kilpailuttaminen ja yksityistäminen tuo kunnallispolitiikkaan entistä laajemmin
bisnesmiesten ja firmojen voitontavoittelun, usein suorastaan häikäilemättömän
rosvouksen. Rakennusliike YIT:n suora sekaantuminen Tampereen kaavoitukseen,
kokoomuslaisen hyvä veli -verkoston toisilleen Helsingissä junailemat arvokiinteistöt,
60-luvun kaltaisten aluerakennuttamissopimusten valmistelu gryndereille
Lounais-Sipoosta, Medivire ja Esperi-yhtiöiden rohmuaminen Hyvinkään seudun
vanhusten kukkarolla palveluasumisessa tai Kotkan kaupunginjohtajien
tolkuttomat palkankorotukset samaan aikaan kun peruspalveluja heikennetään –
kaikelle tälle eduskuntapuolueet ovat avanneet portit.
Vaihtoehto markkinakunnalle
Kunnallisvaaleissa tarvitaan vaihtoehto markkinakunnan ja yksityistämisen linjalle.
Kommunisteja tarvitaan kunnallisvaaleissa vaatimaan hoito- ja hoivatakuun ja muiden peruspalvelujen turvaamista jokaiselle kuuluvina perusoikeuksina; jatkamaan kamppailua kuntien työntekijöiden palkkauksen ja henkilömitoitusten parantamiseksi; paljastamaan kuntien rahoituskriisin yhteys yksityistämispolitiikkaan; esittämään oikeudenmukaiset keinot turvata palvelujen rahoitus pääoman ja rikkaiden verotusta kiristämällä; selvittämään kunta- ja palvelurakennehankkeen yhteys EU-sopimukseen ja EU:n Lissabonin strategiaan; puolustamaan kuntien energialaitoksia ja joukkoliikennettä, joiden merkitystä ilmastonmuutos korostaa.