Sote uusiksi, mutta miten?

10.10.2017

Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamisen varjolla on tekeillä Suomen historian suurin yksityistämishanke. Uudistuksen tavoitteet ovat kääntyneet Juha Sipilän, Petteri Orpon ja Timo Soinin sopimalta pohjalta tehdyssä mallissa nurinperin.

Sote-uudistuksen piti turvata yhdenvertaiset palvelut ja vähentää eriarvoisuutta. On käymässä päinvastoin. Hallituksen ajama markkinaehtoisuus ja yhtiöiden voitontavoittelu keskittävät palveluja sinne, missä on eniten maksavia asiakkaita. Kolmen miljardin euron säästötavoite nostaa samalla maksuja ja karsii lähipalveluja.

Uudistuksella piti sovittaa yhteen sosiaali- ja terveyspalvelut, luoda sujuvat palveluketjut. ”Sosiaalipalvelut jäämässä pois sote-keskuksista…Niihin ei tule sosiaalipalveluista muuta kuin neuvonta ja ohjaus”, kertoi kuitenkin kokoomuksen Verkkouutiset (22.9.2017). Lisäksi palvelukenttä hajautuu keskenään kilpaileviin tuottajiin. Julkisten palvelujen kokonaisuuksia pirstotaan etenkin perustasolla. Esitetyllä aikataululla ei ole edes yhteisiä tietojärjestelmiä.

Tavoitellut säästöt eivät nekään toteudu. Kustannusten hallinta vaikeutuu pirstoutuneilla ja suurten yhtiöiden hallitsemilla markkinoilla. Lisää asiakkaita ja voittoja hakevia yhtiöitä ei kiinnosta ennaltaehkäisy, jonka laiminlyöminen lisää kustannuksia.

”Hallintohimmeleiden” sijaan piti tulla demokraattinen maakuntaitsehallinto. Vaikka maakuntien ei ole pakko yhtiöittää kaikkia palvelujaan, kasvava osa palveluista siirtyy yhtiöiden tuottamiksi. Maakuntien liikelaitoksia johtavat hallituksen esityksessä ”hallitusammattilaiset” ja virkamiehet. Byrokratiaa lisää palvelujen tilaajan ja tuottajan eriyttäminen. ”Voiko ehdotettua maakuntahallintoa ylipäätään pitää itsehallintona vai onko se valtionhallintoa”, kysyi professori Kaarlo Tuori lausunnossaan perustuslakivaliokunnalle.

Miksi hallitus ajaa tätä?

Hallituksen sote-mallin ongelmista on varoitettu alusta alkaen. Miksi hallitus on ajanut sitä kuitenkin jääräpäisesti?

Kyse on historian suurimmasta yksityistämishankkeesta, arvioivat perustuslakiasiantuntijat Juha Lavapuro, Kaarlo Tuori ja Veli-Pekka Viljanen (Yle 29.6.2017). Yksityiset yhtiöt ja sijoittajat hamuavat suurinta osaa kuntien sote-palveluissa liikkuvista 20 miljardista eurosta ja sote-kiinteistöistä.

Siirtämällä päätösvaltaa kunnallisen itsehallinnon piiristä maakunnille, jotka alistetaan tiukasti ministeriön ohjaukseen, pyritään samalla helpottamaan leikkauspolitiikan toteuttamista.

Vaihtoehtoinen sote-uudistus

Perustuslakivaliokunnan tyrmäävän lausunnon jälkeen hallituksen oli pakko korjata erityisesti valinnanvapauslakiin liittyviä pahimpia perustuslainvastaisuuksia. Maakuntien oikeus tuottaa palveluja ilman yhtiöittämispakkoa laajenee eikä viranomaispäätöksiä saa siirtää yksityisille. Lausunto muutti myös aikatauluja.

Mutta sote-mallin monet muut valuviat ovat edelleen korjaamatta. Ennen muuta on kyse siitä, ovatko sosiaali- ja terveyspalvelut perusoikeus vai bisnestä – ratkaiseeko raha sen, kuka saa tarvitsemaansa hoitoa ja huolenpitoa.

Koko sote-uudistus pitäisi valmistella uudelleen niin, että kuullaan myös asukkaita, työntekijöitä ja asiantuntijoita.

– Lähellä järjestettävissä palveluissa on myös päätöksenteko oltava lähellä. Peruspalvelut on syytä säilyttää pääosin kunnissa, niiden omana tuotantona ja lähipalveluina.

– Suurimmat ongelmat ovat perustason palveluissa, joiden parantaminen tuo myös suurimmat hyödyt. Tämä edellyttää menoleikkausten sijasta resurssien lisäämistä.

– Sosiaali- ja terveyspalvelujen integraatio ei ole hallinnon keskittämistä ylös vaan palvelutyön organisoimista moniammatillisena ja monialaisena yhteistyönä. Se edellyttää riittävästi työntekijöitä ja heille lisää vaikutusmahdollisuuksia.

– Suuruudesta on etua erikoissairaanhoidossa ja eräissä erikoistason sosiaalipalveluissa. Ne on järkevä siirtää maakunnan järjestettäväksi.

– Palvelujen kehittäminen perusoikeutena ja ihmisten tarpeista lähtien edellyttää, että hylätään julkisten palvelujen markkinoistaminen, yhtiöittäminen sekä tilaajan ja tuottajan eriyttäminen

– Asiakasmaksujen ja omavastuiden osuus rahoituksesta on Suomessa selvästi suurempi kuin yleensä EU-maissa. Palveluihin tarvitaan lisää rahaa, mutta se on kerättävä oikeudenmukaisemmin. Maksuja ja omavastuita ei saa nostaa, päinvastoin niitä pitää alentaa. Monikanavainen rahoitus, jossa verovaroja siirretään yksityisille firmoille, pitää purkaa asteittain.

– Yhtiövallan sijaan tarvitaan lisää demokratiaa ja itsehallintoa: Kuntiin lisää lähidemokratiaa (mm. osallistuva budjetointi ja aluelautakunnat) ja maakuntiin todellista itsehallintoa.

(6.10.2017, artikkeli Eespäin-lehteen 3/2017)

© 2017 Yrjö Hakanen
webDesign: Mekanismi »