yrjöhakanen

Valtuustossa

Ryhmäpuheenvuoro Helsingin kansainvälisen toiminnan strategiasta

- 13.2.2008 kaupunginvaltuustossa

Kansainvälisissä vertailuissa Suomen ja Helsingin tärkeinä vahvuuksina pidetään yleisesti muun muassa hyvää ja maksutonta koulutusta, julkisia palveluja, joukkoliikennettä, eriarvoisuuden vähentämiseen tähtäävää sosiaalipolitiikkaa ja luonnonläheisyyttä. 

Kaupunginhallituksen esittämässä kansainvälisen toiminnan strategiassa painottuu toisenlainen lähtökohta. Tässä esityksessä kyllä mainitaan tiede, taide, asuminen ja hyvät palvelut, mutta ne nähdään ensisijassa kilpailukykyisen liiketoimintakeskuksen tavoitteiden välikappaleina.

Toinen ongelmallinen piirre on strategian epärealistinen mittakaava metropolitavoitteissa. Tässä puhutaan Helsingistä maailmanluokan liiketoimintakeskuksena, Euroopan osaamiskeskuksena ja Itämeren logistisena keskuksena. Parhaimmillaankin Helsinki lienee vain eräs monista tällaisista keskuksista ja vain joillain aloilla. Toisaalta metropolipolitiikassakin on syytä muistaa myös paikallinen ruohonjuuritaso niin, että ihmisten arki ei jää kansainvälisten kumppanuuksien ja seudullisuuden korostamisen varjoon. 

Myönteistä on se, että strategiassa pyritään vastaamaan monikulttuurisiin tarpeisiin. Esimerkiksi työttömien maahanmuuttajien työllistämisessä on paljon tehtävää. Työperäisen maahanmuuton korostaminen ei saa tarkoittaa sitä, että Helsingin strategioissa unohdetaan täällä jo olevat uussuomalaiset. Se ei saa myöskään tarkoittaa sitä, että kaupungin strategioissa tarkastellaan tänne tulijoita vain työvoimatavarana, sivuuttaen maahanmuuttopolitiikan humaanit periaatteet jokaisen ihmisen yhtäläisistä oikeuksista. Helsingin pitää kantaa vastuuta myös pakolaisista.

Monikielisten palvelujen tarpeet Helsingissä ovat kasvaneet. Tässä täällä jo asuvilla maahanmuuttajilla on paljon annettavaa monikielisten palvelujen kehittämisessä. Maahanmuuttajille pitäisi olla tarjolla yhdestä paikasta laajemmin tietoa kaikista palveluista, työllistymisestä, asumisesta ja muun muassa osallistumisen mahdollisuuksista. Suomi toisena kielenä –opetuksen resursseja on tärkeä lisätä niin päiväkodeissa kuin oppilaitoksissa. 

SKP:n ja asukaslistan ryhmän mielestä strategiassa olisi pitänyt rohjeta puhua avoimesti myös muukalaisvihamielisyyden ja rasismin ongelmista, joihin valitettavan moni Helsingissä törmää. Maahanmuuttajien kotouttamisen ohella tarvitaan täällä syntyneiden kotouttamista monikulttuuriseen Helsinkiin ja maailmaan. Samalla kun torjumme kaikenlaisen rasismin, on tärkeä huolehtia jokaisen helsinkiläisen sosiaalisista ja muiden perusoikeuksista niin, että turvattomuus ei luo lisää maaperää muukalaisvihamielisyydelle. Tältäkin kannalta on myös tärkeää, että huolehditaan kaikkien kaupungin alueiden tasapainoisesta kehityksestä, lisätään kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen osuutta ja ehkäistään asuinalueiden sosiaalista eriytymistä.

Helsingin vahvuuksiin kuuluvat myös perinteet Euroopan turvallisuuskokousten pitopaikkana, idän ja lännen eräänä kohtaamispaikkana ja monien kansainvälistä turvallisuutta edistäneiden aloitteiden foorumina. Se, että ulkopolitiikka ei kuulu kuntien toimialaan, ei tarkoita sitä, että voisimme olla kantamatta vastuuta kansainvälisen ja samalla oman turvallisuutemme, ydinaseettomuuden ja rauhankasvatuksen edistämisessä. Olen esittänyt jo aiemmin Helsingin liittymistä kaupunginjohtajat rauhan puolesta –verkostoon ja kannatan valtuutettu Tarja Kantolan äsken tästä tekemää pontta. 

Helsingin kaupungin pitäisi olla aktiivisempi myös eurooppalaisten ja Itämeren alueen kaupunkien yhteistyössä ekologisesti kestävän kehityksen edistämisessä. Huomiota herättää, että Helsinki ei ole esimerkiksi vieläkään valmis hyväksymään ns. Aalborgin sitoumuksiin – toisin kuin sadat muut eurooppalaiset kaupungit ja Suomessakin muun muassa Tampere, Turku, Lahti, Hämeenlinna, Kotka ja Marianhamina.

Eurooppalaisen edunvalvonnan osalta strategiassa on rajoituttu kuvailemaan vaikuttamisen keinoja. Euroopan unionissa on kuitenkin useita julkisten palvelujen kannalta ongelmallisia hankkeita, joihin olisi syytä ottaa kantaa. Esimerkiksi juuri nyt tarvitaan edunvalvontaa, jolla torjutaan EU:n kautta tulevat paineet kunnallisten liikelaitosten yhtiöittämiseen. Tällaiset paineet varoittavat laajentamasta kilpailuttamista kaupungin toiminnassa uusille alueille. Etenkin, kun vastaavia haasteita on myös joukkoliikenteen ja eräissä muissa palveluissa, joissa EU pyrkii Lissabonin strategian mukaisesti laajentamaan kilpailuttamista ja yksityisten palvelumarkkinoiden osuutta.

 

Ehdotan, että hyväksyessään tämän strategian valtuusto hyväksyy samalla seuraavat ponnet:

  1. valtuusto kehottaa kaupunginhallitusta vaikuttamaan Euroopan unionin paikallishallintoa koskeviin säädöksiin ja niiden soveltamiseen kunnallisten liikelaitosten toimintaedellytysten turvaamiseksi
  2. valtuusto kehottaa kaupunginhallitusta huolehtimaan talousarvion ja –suunnitelman valmistelussa riittävien resurssien turvaamisesta suomi toisena kielenä –opetukseen päiväkodeissa ja oppilaitoksissa.
  3. valtuusto kehottaa kaupunginhallitusta selvittämään, miten voidaan kaupungin toimesta edistää venäjän kielen opiskelua ja lisätä palvelujen tarjoamista myös venäjän kielellä.
  4. valtuusto kehottaa kaupunginhallitusta valmistelemaan esityksen Helsingin liittymisestä eurooppalaisten kaupunkien ns. Aalborgin sitoumuksiin ekologisesti kestävän kehityksen edistämiseksi.