yrjöhakanen

Valtuustossa

Ryhmäpuheenvuoro Maankäytön ja asumisen ohjelmaan 2008-2017 

- 30.1.2008 kaupunginvaltuustossa

 
Asumiskustannusten nousu on Helsingin suurin asunto-ongelma. Sen jälkeen kun vuokrasääntely lopetettiin vuonna 1995, ovat vuokrat nousseet keskimäärin lähes 65 prosenttia valtion rahoittamissa taloissa ja vapaarahoitteisissa asunnoissa noin 70 %. Omistusasuntojen hinnat ovat nousseet samaan aikaan vielä rajummin, reilusti yli kaksinkertaisiksi. Ongelmia on pahentanut aravajärjestelmän alasajo.

Asumiskustannukset kuriin 

Asumisen pahin ongelma, asumiskustannusten nousu, on ehdotuksessa Helsingin maankäytön ja asumisen ohjelmaksi vuosille 2008 – 2017 sivuutettu kokonaan. Asumiskustannusten nousun hillitsemistä ei edes mainita ohjelman tavoitteissa.

Ehdotuksessa asetetaan tavoitteeksi asuntotuotannon voimakas lisääminen. Nämä tuotannon kaksinkertaistamisen tavoitteet tuskin toteutuvat, jos asuntojen vuokrien ja hintojen nousua ei saada kuriin. Onhan Helsingissä jo nyt tyhjillään asuntoja, koska harvoilla on varaa maksaa sellaisia vuokria ja hintoja, joita etenkin isommista asunnoista pyydetään. Asumiskustannusten alentaminen suhteessa palkkoihin ja muihin tuloihin on ratkaiseva tekijä myös asumisväljyyden kehitykselle. 

Asuntotuotannon lisäämiseen on ilman muuta tarvetta. Mutta onko järkevä tavoitella Helsingin seudun asuntojen määrän kasvattamista yli puolella, nykyisen 600 000 asunnon määrän nostamista ensiksi kymmenessä vuodessa noin 125 000:lla asunnolla ja jatkossa vielä enemmän, yhteensä 950 000:een asuntoon, kuten ohjelman perusteluosassa esitetään? Näin suuri lisäys johtaisi todennäköisesti vaikeuksiin turvata samaan aikaan riittävät palvelut ja viheralueet. Muuttoliikkeen kiihdyttäminen kärjistäisi myös alueellisen kehityksen ongelmia Suomessa.

Vuokra-asuntojen osuutta nostettava 

Toinen suuri ongelma on vuokra-asuntojen riittämätön osuus ja asuntotuotannon painottuminen omistusasuntoihin. Tämä vaikeuttaa erityisesti nuorten, lapsiperheiden ja yleensäkin pienituloisten asuntotilannetta. Kaupunginhallituksen esitys lisäisi kyllä vuokra-asuntotuotannon määrää, mutta johtaisi silti vuokra-asuntojen osuuden vähenemiseen, koska omistusasuntojen määrä kasvaisi vielä enemmän.

Helsingin asuntokannasta on nykyään 45 prosenttia vuokra-asuntoja (mukaan lukien opiskelija- ja muut erityisasunnot). Esityksen mukaan seuraavan kymmenen vuoden aikana rakennettavasta uustuotannosta 20 prosenttia olisi valtion tukemaa vuokra-asuntotuotantoa. Ns. välimallin vuokra-asuntotuotantoa, joka vapautuu 20 vuoden kuluttua vapaasti myytäväksi, olisi toiset 20 prosenttia. Lisäksi esitykseen sisältyy mahdollisuus siihen, että joku osa kaupungin vuokrataloista voidaan myydä niiden vapautuessa aravarajoituksista. 

Omistusasumisen painottaminen on paitsi epäsosiaalista myös ristiriidassa työmarkkinoiden ja ihmisten elämäntilanteiden kehityksen kanssa. Pätkätöiden yleistyminen ja pakko liikkua työn perässä korostaa vuokra-asuntojen lisäämisen tarvetta.

Ei jättipotteja gryndereille 

Tähän ohjelmaan sisältyvä ns. välimalli, jossa kaupunki luovuttaa tontit edulliseen ara-hintaan ja rakentaja voi myydä tontit ja asunnot vapaasti 20 vuoden kuluttua, voimistaa keinottelua ja asumiskustannusten nousua. Se voi johtaa myös siihen, että asuntotuotantotoimiston on entistä vaikeampi saada rakentajia kaupungin omalle vuokra-asuntotuotannolle. Asuntotuotantotoimistolla on jo nyt vaikeuksia saada edes tarjouksia rakennusfirmoilta kaupungin rakennuttamaan tuotantoon.

Valtion ja Helsingin seudun aiesopimuksessa kolmelle vuodelle luvatut käynnistysavustukset – 10 000 euroa/asunto – ovat halpa hinta siitä, että kaupungin johto on valtuustolta mitään kysymättä sitoutunut malliin, jolla rakennusliikkeet saavat kaupungilta tontteja alehintaan ja voivat myydä tulevaisuudessa tontit ja asunnot isolla voitolla eteenpäin. 

Gryndereille on luvassa muitakin jättipotteja. Kaupunginhallitus esittää suurten aluekokonaisuuksien luovuttamista ns. sopimusrakennuttajille, kehitys- ja toteutusyhtiöille. Kuten kiinteistölautakunnan lausunnossa todetaan, kaupungin mahdollisuudet ohjata toteutusta jäisivät tällöin hyvin pieniksi. Asuntotuotantotoimikunnan ja Vailla vakinaista asuntoa –yhdistyksen lausunnoissa tuodaan esille myös se, että uusi malli voi antaa suurille rakennusliikkeille entistä vahvemman aseman, vähentää pienempien yritysten mahdollisuuksia ja nostaa kustannustasoa.
 

Kaupungille oma rakentamisen liikelaitos

Markkinoiden vapaus ei ole johtanut rakennusalalla sellaiseen kilpailuun, joka olisi hillinnyt kustannusten nousua. Asuntojen hinnat ja vuokrat ovat nousseet selvästi nopeammin kuin rakennusalan palkat ja materiaalikustannukset. Samalla kun tuotanto keskittyy, on myös hintojen vedättäminen ja välistä vetäminen entistä härskimpää. Se näkyy yhtäältä rakennusmarkkinoita hallitsevien yritysten ennätysvoitoissa ja toisaalta alihankkijoiden kautta tapahtuvassa halpatyövoiman hyväksikäytössä. 

SKP:n ja asukaslistan ryhmä on jo pitkään esittänyt kaupungin oman rakennusosaston tai rakentamisen liikelaitoksen perustamista. Se helpottaisi kustannusten valvontaa ja voisi hillitä hintojen nousua. Kaupungin oman rakennustoiminnan tarvetta korostaa myös lisääntyvä peruskorjaaminen.
 

Metsiä ja rantoja suojeltava

Helsingin rakentamiselle on perinteisesti ollut ominaista suhteellisen matala mittakaava, palvelujen sijoittuminen asuinalueiden sisälle, luonnonläheisyys ja joukkoliikenteen tärkeä osuus.  Kaupunginhallitus esittää nyt tämän linjan muuttamista niin, että lisätään rakentamistehokkuutta, rakennetaan perinteitä korkeampia asuinrakennuksia ja tehostetaan vanhojen alueiden rakentamista. Ohjelman painottuminen omistusasuntotuotantoon ja pientalotuotannon lisääminen ovat lisäksi omiaan voimistamaan alueiden sosiaalista eriytymistä. 

Kaupunkisuunnittelulautakunnan lausunnon mukaan ohjelman toteuttaminen edellyttää Kivinokan, Malmin kentän, Koivusaaren ja Vartiosaaren alueiden kaavoittamista pääosin asuntotuotantoon. Se voi nakertaa Sipoonkorven ja Mustavuoren arvokasta metsäluontoa. Esitys avaa tietä myös Kruunuvuorenrannan ja muiden rantojen rakentamiselle.

Lähipalvelut turvattava

Mitä tulee ohjelmassa esitettyyn alueidentiteettien kehittämiseen, SKP:n ja asukaslistan ryhmä korostaa julkisten lähipalvelujen, kuten koulujen, päiväkotien, kirjastojen ja nuorisotilojen yhteisöllistä ja alueiden identiteettejä luovaa merkitystä. 

Vanhusten palveluasuntojen kohdalla on kyse kasvavista tarpeista, joita ei pidä jättää yksityisten senioriasuntoyritysten varaan. Kaupungin pitää itse rakennuttaa ja rakentaa lisää vanhusten palveluasuntoja. Myös asunnottomien ja muiden erityisryhmien asuntojen turvaaminen edellyttää kaupungilta lisää omaa tuotantoa.

Tonttivuokrat kohtuullisiksi

Kaupunginhallitus aikoo päättää tähän ohjelmaan liittyvästä kiinteistöstrategiasta ilman, että se tuodaan valtuuston käsittelyyn. Meidän ei toki tarvitse käsitellä strategian toteuttamisen yksityiskohtia. Valtuuston pitäisi kuitenkin päättää strategisista linjauksista, kuten tonttien myymisen periaatteista, tonttivuokrien määräytymisen perusteista ja vuokrantasauksen suhteesta kasvavaan uustuotantoon. 

Kaupunginhallituksen esityksessä tuodaan monessa yhteydessä esille tonttien myyminen, mutta ei määritellä sen laajuutta. Ohjelmassa sivuutetaan kokonaan se, että tonttien vuokraaminen on selvitysten mukaan kaupungille pidemmällä aikavälillä kannattavampaa kuin myyminen.

Lukuisten kiinteistöyhtiöiden asukkaat ovat vedonneet valtuustoon kaupungin tonttien vuokrien korotuksia vastaan ja kohtuuttomien vuokrien alentamiseksi. Heidän selvityksensä osoittavat, että Helsingin perimät tonttivuokrat ovat rajusti korkeammat kuin useissa muissa suurissa kaupungeissa Suomessa ja Ruotsissa. Vuokralaisten Keskusliitto esittää lausunnossaan tonttivuokrien alentamista 2 prosenttiin arvioidusta myyntihinnasta, kun vuokra on nyt 4 %. 

Kaupungin talouden kannalta asuntotonttien vuokrissa ei ole nykyisin kyse valtavista summista. Nämä vuokratulot olivat viime vuonna 70 miljoonaa euroa. Mutta kun satojen kiinteistöjen vanhat sopimukset tulevat lähivuosina uusittavaksi ja kun uudesta tuotannosta noin kolme neljäsosaa rakennetaan kaupungin maalle, voi kaupunki tonttivuokrilla vaikuttaa asumiskustannusten kehitykseen.


Joukkoliikenteeseen investoitava lisää 

Asuntotuotannon lisääminen edellyttää tuntuvia lisäpanostuksia joukkoliikenteen investointeihin ja palveluihin. Erityisesti poikittaisen raideliikenteen kehittämistä pitää kiirehtiä. Ruuhkat ja muut liikenteen ongelmasta kasvavat dramaattisesti, jos esimerkiksi Raide-Jokeria aletaan toteuttaa vasta tämän asunto-ohjelman lopulla. Ruuhkamaksut eivät ole riittävä keino, ellei samaan aikaan paranneta joukkoliikenteen tarjontaa ja edullisuutta.

Vastaesitykset ja ponnet

Lopuksi ryhmämme ehdottaa 5 muutosesitystä ja 7 pontta:

  1. Muutetaan asunto- ja maapoliittiset päämäärät kohta 1 sivulla 132 kuulumaan:
    Lisätään monipuolista asuntotarjontaa, hillitään asumiskustannusten nousua, parannetaan asumisoloja ja tasapainotetaan asuntomarkkinoiden toimintaa.
  2. Lisätään ohjelmakauden tavoitteet ja toimenpiteet kohdan 1 loppuun sivulle 133: Asuntotuotannon määrällisten tavoitteiden toteuttaminen ei merkitse luopumista pääsääntöisesti suhteellisen matalasta, luonnonläheisestä rakentamisesta ja julkisten palvelujen samanaikaisesta kehittämisestä.
  3. Kohdassa 2 hallinta- ja rahoitusmuoto muutetaan toinen lause sivulla 133 kuulumaan:
    Uustuotannosta 20 % eli keskimäärin 1 000 asuntoa toteutetaan vuokra-asuntotuotantona, jonka tuotantomuodosta päätetään tarkemmin samassa yhteydessä kun valtuusto käsittelee kaupungin oman vuokra-asuntotuotannon rahoitusmallia.
  4. Kohdassa 9 tontinluovutus ja aluekokonaisuuksien toteuttaminen poistetaan sivun 137 viimeinen kappale.
  5. Kohdan 15 toisen kappaleen toinen lause sivulla 140 muutetaan kuulumaan:
    Aravarajoituksista vapautuvat asunnot säilytetään kaupungin vuokra-asuntokäytössä.

    Ponsiesitykset:
  1. Valtuusto antaa kaupunginhallituksen tehtäväksi selvityttää, millaisiksi kaupungin tontinvuokrat ovat muodostuneet valtuuston 1.10.1980 tekemän päätöksen perusteella, teettää vertailu muiden suurten kaupunkien tonttivuokriin Suomessa ja muissa pohjoismaissa sekä tuoda valtuustolle esitys tonttivuokrien kohtuullisista ja tasapuolisista määräytymisperusteista.
  2. Valtuusto kehottaa kaupunginhallitusta huolehtimaan maankäytön ja asumisen toteutusohjelman toimeenpanossa ja seuraavassa investointiohjelmassa vanhusten palveluasuntojen rakentamisen lisäämisestä osana kaupungin vuokra-asuntotuotantoa.
  3. Valtuusto edellyttää, että kaupunginhallitus turvaa asunto-ohjelmakauden aikana erityisryhmien, kuten vaikeavammaisten, lastensuojelun asiakkaiden, perhekriisiasiakkaiden ja pakolaisten asuntojen järjestämisen tarvetta vastaavasti.
  4. Valtuusto antaa kaupunginhallituksen tehtäväksi selvittää mahdollisuuden perustaa erityisesti kaupungin vuokra-asuntojen rakentamista ja kiinteistöjen peruskorjaamista varten kaupungille rakentamisen liikelaitos tai muu rakentamisen yksikkö.
  5.  Valtuusto edellyttää, että maankäytön ja asumisen ohjelmaa toteutettaessa ei rakenneta uusia rantoja.
  6. Valtuusto kehottaa kaupunginhallitusta huolehtimaan siitä, että Lounais-Sipoon kaavoituksessa turvataan Sipoonkorven suojelualueen ympärille riittävän laaja vihervyöhyke.
  7. Valtuusto kehottaa kaupunginhallitusta varaamaan investointisuunnitelmissa riittävät määrärahat joukkoliikenteen järjestämiseen rakennettavilla uusilla alueilla ja kiirehtimään erityisesti poikittaisen raideliikenteen hankkeita.