Valtuustossa
Kysymyksiä Helsingin Energian kehitysohjelmasta
- 14.4.2010
Hyvä, että eteneminen kohti kivihiilineutraalia tuotantoa nähdään nyt myös Helsingin Energian johdossa mahdolliseksi. Tässä on monia hyviä ehdotuksia, kuten biomassan kaasuttimet Hanasaaren ja Salmisaaren voimaloihin, tuulivoiman rakentaminen, kaasutinlaitos maakaasuputken varrelle, bioöljy huippulämpökeskusten polttoaineena sekä lämmön ja sähkön yhteistuotannon keskeinen rooli. Myös Vuosaaren maakaasulaitoksen käyttäminen ylimenovaiheena hiilineutraaliin tulevaisuuteen on järkevää vielä pitkään. SKP:n ja asukaslistan ryhmä esitti tällaisia tavoitteita ja toimia jo pari vuotta sitten, kun valtuusto käsitteli energialinjauksia.Pidän oikeana kehitysohjelman johtopäätöstä siitä, että Helsingin ei pidä lähteä ydinkaukolämpöhankkeisiin. Tältä osin olisi syytä mennä kyllä pidemmällekin ja luopua myös ydinsähkön hankinnoista ja osuuksista ydinvoiman lisärakentamisessa. Helsingin ei pidä myöskään yrittää väistää vastuuta omien päästöjensä vähentämisestä päästökaupan avulla.
Helsingin Energian kehitysohjelmassa esitetään arvio kokonaishinnasta, joka olisi noin kolme miljardia euroa. Sen perusteella on maalailtu jopa uhkakuvia kannattavuuden romahtamisesta, kuluttajahintojen 50 prosentin korotuksista ja energialaitoksen voittovaroista kaupungin muihin palveluihin tehtyjen tulonsiirtojen loppumisesta. Tällaiset uhkakuvat ovat monella tavalla niin perusteettomia, että herää kysymys, pyritäänkö niiden avulla tekemään koko hiilineutraalin tuotannon tavoite kyseenalaiseksi?
Uhkakuvat kannattavuuden romahtamisesta perustuvat ennen kaikkea Hanasaaren voimalan alasajamiseen, sen korvaamiseen Vuosaareen rakennettavalla uudella monipolttoainelaitoksella ja hiilen talteenottoteknologian käyttöönottoon. Näille hankkeille on kuitenkin järkevämpiä, realistisempia ja edullisempia vaihtoehtoja.
Esimerkiksi Hanasaaren muuttaminen biovoimalaksi ja sen toiminnan jatkaminen tulisi halvemmaksi kuin tässä ohjelmassa esitetty ratkaisu, jossa ensin investoidaan Hanasaareen kaasuttimiin, hiilivarastoon ja ilmansuojeluun 300 miljoonaa, seuraavassa vaiheessa ajetaan Hanasaari alas ja kirjataan siitä 300 tappio, rakennetaan siirtotunneli Vuosaaresta kantakaupunkiin 144 miljoonalla, rakennetaan Vuosaareen MFC-monipolttoainelaitos 600 miljoonalla, sitten siihen hiilen talteenotto 540 miljoonalla eurolla ja vielä lisäksi loppusijoitusvarastointi. Kannattaako tehdä yli miljardin investoinnit vain siksi, että saadaan vähäsen lisää tonttimaata, jota muutenkin on nyt runsaasti? Etenkin kun kyseisen maan puhdistaminen ja käyttöönotto tulee erittäin kalliiksi. Mistä on tullut HelEnin toimitusjohtajan mainitsema kaupunkisuunnittelun lähtökohta Hanasaari B.n alasajoon? Kaupunkisuunnittelulautakunta, kaupunginhallitus tai valtuusto eivät ole sellaista päättäneet.
Päästöjä voidaan vähentää paljon halvemmin siirtymällä laajemmin uusiutuvaan energiaan. Esimerkiksi Viipurissa on avautumassa maailman suurin pellettitehdas ja puupohjaisen biopolttoaineen tuotanto on myös eräs kotimaisen metsäteollisuuden rakennemuutoksen suunta. Satamien ansiosta Hanasaaren ja Salmisaaren voimaloissa voitaisiin siirtyä pellettien käyttöön ilman mitään ”rekkarallia”.
Kehitysohjelman suurin kummallisuus on investointien rahoitusta koskevat laskelmat. Ne perustuvat siihen, että investoinnit rahoitetaan suurimmaksi osaksi suoraan kassavirrasta. Samalla yhtiön omavaraisuusaste nostettaisiin 90 prosentin tasolle. Normaalisti yritykset rahoittavat pitkävaikutteiset tuotannolliset investoinnit pääosin lainanotolla. Esimerkiksi normaalilla 40 vuoden poistoaikataululla kustannus koko 20 vuoden investointiohjelmasta olisi runsaat 75 miljoonaa vuodessa, joka on vähemmän kuin HelEn nykyisin investointoi. Miksi näin ei haluta toimia Helsingin Energiassa? Valmistellaanko sillä HelEnin yhtiöittämistä? Vai käytetäänkö Helsingin Energiaa keppihevosena muiden peruspalvelujen leikkaamiseen?
Kustannuslaskelmissa on muitakin kysymyksiä herättäviä arvioita. Tämä perustuu arvioon päästöoikeuden 32 euron hinnasta hiilidioksiditonnilta 2020. Toisenlaisiakin arvioita on esitetty, alle 20 eurosta lähes 80 euroon asti. Biomassan osalta arvio perustuu kuitupuun markkinahintaan Keski-Euroopassa. Arvio on 34,3 euroa megawattitunnilta 2020, kun Puro-ykkösessä arvio on 28 euroa ja Lappeenrannan TKK:n arviot vielä alhaisemmat. Sähkön hinnalle on esitetty viime vuosia alhaisempi alkutaso, joka pienentää tietysti arvioitua liikevaihtoa.
Energiansäästössä on paljon mahdollisuuksia, joita ei tässä ohjelmassa selvitetty. Esimerkiksi rakennusten lämmönkulutuksen on arvioitu voivan jopa puolittua 20 vuodessa matalaenergiarakentamisen avulla. Tämä helpottaa päästötavoitteiden saavuttamista. Miksei HelEn voisi kehittää aktiivisesti liiketoimintaa myös energiansäästön ja energiatehokkuuden parantamisessa?
Lopuksi kysymys kuluttajahinnoista.
Toivon, että jatkossa selvitetään mahdollisuudet porrastaa kuluttajahintoja
niin, että tietty minimikulutus maksaa vähemmän. Tämä olisi sekä sosiaalisesti
että energiansäästön edistämiseksi järkevää.
(Puheenvuoron pohjapaperi seminaariin Helsingin Energian kehitysohjelmasta.)