Sitä saa, mitä tilaa – näytelmä vailla vertaa

14.6.2017

Viime päivinä on nähty varmaan Suomen poliittisen historian kummallisin näytelmä. Ensin sai Timo Soini, mitä tilasi, kun lähti pelaamaan maahanmuuttajavastaisuudella rasistien kanssa. Sitten puolestaan Jussi Halla-aho sai, mitä tilasi, kun puhdisti puoluejohdon kilpailijoista. Lopulta pöydän taisivat kuitenkin puhdistaa Sipilä ja Orpo. Keskusta ja kokoomus välttivät hallituksen kaatumisen ja ennenaikaiset vaalit, joiden seurauksena myös sote-yhtiöittämispakko, ns. valinnanvapaus ja maakuntauudistus olisivat voineet kaatua.

Kun katselin televisiokuvia Perussuomalaisten puoluekokouksesta, ihmettelin, miten rauhallisesti keskeiset henkilöt esiintyivät, vaikka koko puolueen johto vaihdettiin ja halla-aholaiset valtasivat puolueen. Jälkeen päin voi tietysti arvailla, ketkä tiesivät jo silloin näytelmän seuraavista vaiheista?

Minusta on selvää, että sen enempää halla-aholaisten ”värisuora” puoluejohdon valinnoissa kuin ”Uusi vaihtoehto” eivät syntyneet ilman valmistelua, spontaanisti ja hetkessä. En väitä, että kaikki meni ennalta kirjoitetun käsikirjoituksen mukaan tai että kaikki näyttelijät tiesivät ennalta roolinsa, mutta jotkut olivat varmasti jotain valmistelleet.

Rötösherrat kiikissä

Ministeri Soinin yhteys ja ote perussuomalaiseen kenttään ja organisaatioon on selvästi heikompi kuin ”maisterisjätkän”, joka johti puolueen ”jytkyyn”. Soini voi syyttää tästä paljolti itseään. Hän halusi ulkoministeriksi (joka on paljon poissa Suomesta), nosti kansanedustajiksi rasisteja ja valitsi puolueen toimihenkilöiksi useita ”Nuivan manifestin” ja Hommafoorumin toimijoita, kuten puoluesihteerin ja puoluelehden päätoimittajan.

Soinia on pidetty taitavana poliittisena pelaajana. Nousu SMP:n konkurssista hallitukseen kertookin siitä. Mutta tällä kertaa Soinille ja ”Uuden vaihtoehdon” kansanedustajille ovat kyllä jääneet käteen kehnot kortit. Soini on itse kirjoittanut säännöt, joiden avulla halla-aholaiset valtasivat puolueen johdon. Puheenjohtajaehdokkaiden keskusteluissa Sampo Terho korosti samanmielisyyttä Halla-ahon kanssa ja varsinkin niissä asioissa, joiden nyt sanotaan estäneen Halla-ahon johtaman puolueen osallistumisen hallitukseen. Soinin vaatimuksesta puoluelakia muutettiin niin, että Perussuomalaisten ryhmästä eroavat eivät saa mukaansa osaa puoluetukimiljoonista vaan ne jäävät Halla-ahon johtamalle puolueelle. Ilmeisesti Soinin lähipiirin hallitsemalta säätiöltäkään ei voida irrottaa valtavasti rahaa.

Ja kaikki tämä näyttää tapahtuvan vain siksi, että Soini ja neljä muuta ”Uuden vaihtoehdon” kansanedustajaa saavat jatkaa ministerinä hallituksessa, joka leikkaa työttömiltä, eläkeläisiltä, koulutuksesta ja palkansaajilta, heikentää ja yksityistää sote-palveluja sekä alistaa Suomea entistä tiukempaan EU-integraatioon.

Jussi Halla-aho voi esiintyä oppositiossa ”puhtaammin” puolueen tavoitteiden puolesta, vailla vastuuta hallituksen tekemisistä tästä eteenpäin. Mutta kovin uskottavaa sekään ei ole, kun hän on juuri vakuuttanut hyväksyvänsä Sipilän hallituksen ohjelman ja linjan. Esimerkiksi aiemmin Helsingin kaupunginvaltuustossa ja myös kaupunginhallituksessa toimiessaan Halla-aholla ei ollut muuta agendaa kuin maahanmuuttajavastaisuus – muuten hän tuki kokoomuksen linjaa.

Halla-aholaisuus leimaa Perussuomalaiset entistä selvemmin rasistiseksi ja nationalistiseksi ryhmäksi, jonka kärkiteemoja täydentää raaka oikeistolainen talouspolitiikka. Halla-aholle jäivät puolueen nimi ja puoluetukirahat, mutta vähemmistö kansanedustajista, valtuustoryhmiä hajoaa ja seuraavaksi monissa puolueen piireissä käytävät valtataistelut.

Mitä ovat Sipilän ja Orpon arvot?

Keskusta ja kokoomus ovat esiintyneet tässä näytelmässä voittajina, jotka puolustavat ihmisarvoa ja eurooppalaisuutta. Hallituksessa Sipilä ja Orpo ovatkin nyt vahvistaneet asemaansa. Niillä on kuuliaisesti totteleva hallituskumppani ja oppositiossa hallitusohjelman hyväksynyt Perussuomalainen puolue.

Mutta mitä arvoja Sipilän ja Orpon johtama hallitus itse toteuttaa?

Hallitus on hyväksynyt pitkälle Halla-ahon vaatimuksia toteuttavan 80-kohdan ”nuivan maahanmuuttopolitiikan”. Hallitus ottaa köyhiltä ja antaa rikkaille. Alistaa julkisia palveluja kauppatavaraksi. Leikkaa ihmisten hyvinvoinnista ja kehitysyhteistyöstä samaan aikaan kun se valmistelee 10 miljardin asehankintoja. Tukee Saksan ajamaa EU-komennon tiukentamista ja sotilaallista integraatiota, jotka vaikeuttavat Suomen taloutta, kaventavat demokratiaa ja kytkevät maatamme imperialistisiin sotiin.

RKP:llä ja kristillisillä oli tässä näytelmässä avustajan rooli. Osoittamalla, että hallitus voi hakea eduskuntaenemmistön myös ilman perussuomalaisia, Sipilä ja Orpo auttoivat ”Uuden vaihtoehdon” eduskuntaryhmän syntymisessä näinkin laajaksi.

***

Kansalaisille hallitusherrat ovat varanneet vain katsojan ja maksajan roolin. Mutta tarvitseeko siihen tyytyä?

Politiikka on murroksessa, jonka juuret ovat kapitalismin talouden, kasvumallin, hallitsemistavan ja moraalin kriisissä. Nyt on tilausta uusille aloitteille ja vaihtoehdoille, kansalaisten omaan aktiivisuuteen ja kansalaisliikkeisiin nojaavalle politiikalle, joka tarttuu olennaisiin kysymyksiin ja avaa radikaalin muutoksen näköaloja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

© 2017 Yrjö Hakanen
webDesign: Mekanismi »