Legendaarinen Lapualaisooppera ei ole jättänyt rauhaan Ylioppilasteatterin uusintakaan sukupolvea. Lapualaisoopperan pasifistinen ja 1930-luvun äärioikeistoa vastaan suuntautunut sanoma on ajankohtainen myös tänään.

Mustikkamaan kesäteatteriin tehty ”Lapualaisoopperan kummitus” liikkuu monella tasolla. Se on teatteria teatterin tekemisen vaikeudesta aikana, jolloin ”eletään kuin viimeistä kesää”. Uhattuna ovat niin kulttuurin ja hyvinvointivaltion rahoitus, koulutus ja työpaikat kuin maapallon tulevaisuus. Militarismi tunkee läpi yhteiskunnan: ”Emme ole sodassa, vaan sota on meissä”.

Samalla esitys pohtii vastarinnan ja muutoksen mahdollisuuksia aikana, jota leimaavat individualismi, autoritaarisuus ja vaihtoehdottomuus. Riittääkö vuoden 1966 Lapualaisoopperan iskulause ”Mitä emme tahdo, sitä emme tee”? Miten pysäytetään leikkauspolitiikka ja militarismi – tehdään toisenlaisesta maailmasta mahdollinen?

Farssin ja hämmennyksen keskeltä nousevat konkreettiset vaatimukset ja johtopäätös, on tartuttava toimeen. ”Me olemme pieniä, mutta meitä on paljon!”