Alvar Aallon suunnittelemien rakennusten kokonaisuuden hyväksyminen Unescon maailmanperintöluetteloon kertoo Aallon ja hänen arkkitehtitoimistojensa ansioista ja kansainvälisestä arvostuksesta. Samalla se on haaste Suomen valtiolle ja kunnille suojella rakennettua kulttuuriperintöä.

Opetus- ja kulttuuriministeriö ansaitsee tunnustuksen siitä, että se vei eteenpäin alan asiantuntijoiden jo pitkään valmisteleman esityksen 13 Aallon suunnitteleman rakennuksen ottamiseksi maailmanperintöluetteloon. Kohteet kuvaavat monipuolisesti Alvar, Aino ja Elissa Aallon modernismia.

Ne ulottuvat Sunilan tehtaan työntekijöiden asunnoista A. Ahlström-yhtiön pääjohtajan Villa Maireaan, Jyväskylän yliopiston kampuksesta kommunistisen ja kansandemokraattisen liikkeen Kulttuuritaloon, Paimion parantolasta Kansaneläkelaitoksen pääkonttoriin. Näin ne kuvaavat Aaltojen arkkitehtuurin humaanin ja sosiaalisen luonteen ohella suomalaisen yhteiskunnan kehitystä.

Mutta mihin Unescolle tehdyn esityksen perusteet unohtuivat, kun hallitus ajoi samaan aikaan läpi uuden rakentamislain? Suomen Arkkitehtiliiton SAFAn mukaan laki helpottaa rakennusten purkamista, heikentää kulttuuriperinnön ja rakennetun ympäristönsuojelua sekä vaarantaa rakennusperinnön säilymistä.

Kyse on myös siitä, kunnioittavatko valtio ja kunnat kiinteistöjen omistajina Aallon töiden arvoa myös päättäessään kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten kunnossapidosta. Unescon päätös velvoittaa valtiovaltaa ja omistajia pitämään myös huolta rakennusten säilymisestä hyvässä kunnossa tuleville sukupolville.

(Artikkelin kuva Paimion parantolasta Maija-Holma-©-Alvar-Aalto-Foundation)