Poiskatsojat on hämmästyttävän vaikuttavaa dokumenttiteatteria. Se sai katsomaan ja kuuntelemaan herkeämättä, kun lavalla ja videoilla kerrottiin kolme tuntia siitä, miten Suomen ja länsimaiden poliittinen eliitti sallii Israelin tehdä palestiinalaisten kansanmurhaa. Eikä eliitti vain katso pois, vaan jopa rahoittaa ja aseistaa kansanmurhaa. Samalla näytelmä on erinomaista journalismia. Se paljastaa poliitikkojen sanojen ja tekojen ristiriidan ohella uutta tietoa sotilasjohdon ja aseteollisuuden julmasta bisneksestä.

Susanna Kuparinen ja Maria Pettersson herättävät faktoja vyöryttäessään sekä ajatukset että tunteet. Poiskatsojat on dramaattinen syytekirjelmä poliittisten päättäjien, sotateollisuuden ja mediapäälliköiden osallisuudesta. Mutta se haastaa myös katsojia kysymällä, miten tämä voi jatkua vuosi toisensa jälkeen. Tekee mieli nousta katsomossa ylös ja ilmoittaa, että ”ei ainakaan minun nimissäni”.

Kuvat Gazasta puhuvat puolestaan. Gazassa avustustyötä tehneen suomalaisen kätilön ja sodan keskeltä Suomeen paenneen palestiinalaisen pariskunnan haastattelut antavat niille järkyttävää taustaa. Etenkin puolustusministeri Antti Häkkänen näyttäytyy kansanmurhasta kylmäävän välinpitämättömänä poliitikkona.

Eduskunnassa sanatkin voivat olla tekoja, samoin niiden sanomatta jättäminen. Suoraan eduskunnan pöytäkirjoista otetut puheenvuorot kertovat karua kieltä siitä, miten kauas monet kansanedustajat ovat etääntyneet linjasta, jolla Suomi on presidentti Kekkosen ajoista alkaen tukenut palestiinalaisten oikeutta itsenäiseen valtioon ja ns. kahden valtion mallia. Palestiina-solidaarisuusliike on laajentunut, mutta ani harvoin näkee kansanedustajia mukana sen toiminnassa.

Palestiinalaisten Gazassa ja Länsirannalla kokemien kauheuksien väliin on näytelmässä tuotu humoristisia välähdyksiä Susanna Kuparisen ja hänen tyttärensä arjesta. Lopussa tytär saa äidin seurakseen piiloon peiton alle. Se kysyy, suljemmeko silmät, kun pois ei voi loputtomiin katsoa?  Vai teemmekö jotain – vaikkapa liittymällä ihmisketjuun Palestiinan lasten puolesta tänään Helsingin Kaivokadulla?

 

(Artikkelin kuva KOM-teatteri/Mirto Härkönen)