Lapinlahden entisen sairaalan alueesta on tullut symboli kaupunkisuunnittelua riivaavasta suhmuroinnista, salailusta ja koplauksista kiinteistökeinotteluun. Se on tuhoamassa Helsingin arvokkaita kulttuuriympäristöjä. Mutta samalla Lapinlahti on esimerkki kansalaistoiminnasta, jolla on puolustettu kulttuuri- ja luontoarvoja, mielenterveystyötä ja elävää kaupunkikulttuuria.

On vaikea ymmärtää, miksi pormestari Daniel Sazonov lähti ajamaan samantapaista – ellei huonompaa esitystä – kuin laajaan vastustukseen aiemmin kaatunut ehdotus myydä Lapinlahden kiinteistöt sijoitusyhtiö Nrepille. Menettelytavatkin ovat samaa tyyliä kuin silloisella pormestari Jan Vapaavuorella Nrep-hankkeessa: asian siirtäminen otto-oikeudella pois normaalista kaupunkiympäristötoimialan valmistelusta.

Mitä lupauksia Sazonov yrittää lunastaa? Mitkä kytkökset saivat ajamaan esitystä, joka oli ilmiselvästi ristiriidassa kaupunginvaltuuston ja kaupunginhallituksen linjausten kanssa? Onko kyse Garden Helsinki -hallihankkeen kaltaisesta kaverikapitalismista? Onko maankäyttö- ja kiinteistöhallinnon voitontavoittelu sivuuttanut kulttuuri-, mielenterveys-, luonto- ja virkistysarvot?

Valtuuston ja kaupunginhallituksen linjaukset sivuutettiin

Vuonna 1841 valmistuneen Lapinlahden mielisairaalan alue kuuluu Helsingin arvokkaimpiin kulttuuriympäristöihin. Sen suojeluun velvoittaa laki ja myös kaupunginvaltuuston strategiat. Kaupunginhallituksen (22.6.2020) ja kaupunkiympäristölautakunnan (28.1.2025) päätösten mukaan Lapinlahden peruskorjauksen ja tulevan käytön suunnittelussa tulee ”turvata alueen mielenterveystyön kulttuuriperintö ja kansalaistoiminta” ja ”alueen toiminta yhä useamman helsinkiläisen kohtaamispaikkana”.

Pormestari Sazonovin kaupunginhallitukselle esittämä Lapinlahden peruskorjauksen tarvesuunnitelma on räikeässä ristiriidassa näiden velvoitteiden ja linjausten kanssa. Sen mukaan C.L. Engelin suunnittelemasta ja lain nojalla suojellusta sairaalarakennuksesta 85 % vuokrataan jollekin ”yritykselle tai yritysryppäälle markkinaehtoiseen pääkonttoritason yritystoimintaan”. Samalle taholle myytäisiin viereiset, niin ikään suojellut Venetsia- ja saunarakennukset.

Tällaisen suunnitelman toteuttaminen tuhoaisi Lapinlahteen 2010-luvulta alkaen muodostuneen matalan kynnyksen mielenterveystyön, työllistymistoiminnan ja mikroyrittäjyyden keskus sekä yhteisöllisen kaupunkikulttuurin ja kaikille avoin kaupunkitila. Muualla tällaisia eläviä kaupunkikulttuurin ja yhteisöllisyyden keskuksia arvostetaan. Miksi Helsingin kaupungin johdossa Lapinlahden arvoa ei haluta nähdä muuna kuin kiinteistöbisneksenä? Oma kysymyksensä on, miten myös sisätiloista suojellun Lapinlahden muuttaminen jonkin yhtiön pääkonttoriksi sopii vuonna 1994 tehdyn suojelupäätöksen puitteisiin.

Peruskorjaukselle löytyisi rahoitus

On esitetty, että Lapinlahden vanhojen rakennusten peruskorjaukseen ja kunnossapitoon tarvitaan ”ankkurirahoittaja”. Miksi kaupunki ei voi itse omistajana olla sellainen? Eikö se ole kaupungin vastuu kulttuuriperinnön suojelussa? Rikkaalla, vuodesta 2002 alkaen jatkuvasti satoja miljoonia vuodessa ylijäämää tehneellä kaupungilla on siihen varaa.

On harhaanjohtamista valitella peruskorjauksen hintaa, kun kaupunki on itse sitä kasvattanut laiminlyömällä vuosikausia kiinteistöjen kunnossapitoa ja valmistellut salassa vielä kalliimmaksi tulevaa kunnostamista ”jonkun” yksityisen firman tai yritysryppään pääkonttoriksi.

Tai miksi kaupungin johto sivuutti tylysti Dream Broker Oy:n tarjouksen usean kymmenen miljoonan euron tuesta Lapinlahden kunnostamiseksi mielenterveystyön ja kulttuuritoiminnan keskuksena?

Peruskorjauksen hinnasta on erilaisia arvioita. Kaupunginhallitukselle esitetyn arvion mukaan tilojen kunnostaminen markkinaehtoiseen pääkonttoritason yritystoimintaan maksaa noin 48 miljoonaa. Lapinlahti-säätiön vuonna 2024 kaupungille esittämän Lapinlahti 360 -suunnitelman mukaan vaiheittain toteutettava ja vanhaa säilyttävä kunnostaminen maksaa selvästi vähemmän, noin 22-27 miljoonaa euroa.

Kustannukset, jotka eivät edes tule kerralla maksettavaksi, ovat kaupungin noin tuhannen miljoonan investointibudjetissa marginaaliset. Esimerkiksi osan Lapinlahden puistostakin viiltävän Satamatunnelin hinta-arvio on lähes 400 miljoonaa.

Lapinlahden nykyiset käyttäjät ovat maksaneet kaupungille vuokria viimeisten kymmenen vuoden aikana yhteensä noin 10 miljoonaa. Vuokrataso olisi kunnostetuissa tiloissa tietysti korkeampi, mutta sen ei tarvitse nousta kohtuuttomasti. Helsingin kiinteistöstrategiassakin lähdetään siitä, että kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten vuokrien ei tarvitse olla markkinahintaisia. Eikä peruskorjauksen kuluja tarvitse kattaa lyhyessä ajassa. Siihen voidaan käyttää myös pitkäaikaista lainaa.

Kun kaupungin on tarkoitus perustaa kiinteistöyhtiö hallinnoimaan Lapinlahtea, voi tällainen yhtiö hakea EU:lta osarahoitusta Lapinlahden kunnostamiseen (vähän erilaisin ehdoin esim. EU:n Interreg-, Luova Eurooppa ja Horizon-ohjelmat). Kiinteistöyhtiö voi hakea myös Museoviraston ja Ely-keskuksen jakamia valtionavustuksia kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten kunnostamiseen.

Lapinlahden tilojen vuokraamiseen ja myymiseen ei siis ole pakottavia taloudellisia perusteita. Onko kyse siitä, että kaupungin johdossa halutaankin päästä eroon Lapinlahden nykyisistä vuokralaisista? Kyse on Lapinlahden rakennusten laajasta yksityistämisestä, osa vuokraamalla ja osa myymällä.

Tilastrategialla sivuutetaan asukkaat

Lapinlahden vuokraamista tai myymistä on perusteltu myös kaupunginhallituksen 2020 hyväksymällä toimitilastrategialla. Sen mukaan kaupunki luopuu tiloista, joita ”se ei tarvitse omassa käytössään tai joiden omistamiseen ei liity muita strategisia syitä tai pitkän tähtäimen palvelutilatarpeita”.

Tulkinnanvarainen ja joustava muotoilu ei edellytä Lapinlahden tiloista luopumista. Kaupungin lakisääteisiin velvoitteisiin kuuluu mm. mielenterveyden, hyvinvoinnin, kulttuurin ja asukkaiden osallisuuden edistäminen. Ne ovat myös kaupunkistrategian tavoitteita. Kaikkia niitä edistetään Lapinlahden tiloissa, ja se vähentää kaupungin muita menoja.

Lapinlahti on elävän kaupunkikulttuurin ja mielen hyvinvoinnin vihreä historiallinen keidas. Sen arvoa ei voi laskea vain korjausvelan, vuokrien ja myyntitulojen euroissa. Kaupunki muodostuu ihmisistä ja ihmisten välisistä suhteista, uutta arvoa luovasta työstä, kaupunkiluonnosta, kulttuurista, perinteistä, tapahtumista ja tunteista.

 

Ei tukea Lapinlahden yksityistämiselle

Pormestarin esitys Lapinlahden tilojen valtaosan vuokraamisesta ja myymisestä markkinaehtoisesti yritystoimintaan ei saanut kaupunginhallituksen aamukoulussa viime viikolla 17. syyskuuta laajempaa kannatusta. Mitään päätöksiä asiasta ei tehty, selvitys merkittiin vain tiedoksi. Julkisuudessa esitetyn perusteella asian jatkovalmistelu näyttää jääneen melko epäselväksi.

Kaupunginkanslian tiedotteen mukaan ”kaupunki” valmistelee kiinteistöyhtiön perustamista Lapinlahden tilojen hallinnointiin ja ensinnä tulee kaupunkiympäristölautakunnan rakennusten ja yleisten alueiden jaoston käsittelyyn tarvepäätös. Jaostosta asia siirtyy tiedotteen mukaan kaupunginhallitukseen ja lopulta valtuuston päätettäväksi.

Pormestarin otto-oikeudella valmistelu tuskin voi kuitenkaan enää jatkua kaupunginkansliassa tai sivuuttaa kaupunkiympäristölautakuntaa. Kaupunkiympäristötoimialan johdossa pitäisi nyt päättää, mitä, miten ja millä aikataululla valmistellaan.

Helsinkiläiset ovat jo kolmeen kertaan ottaneet kantaa erilaisissa kyselyissä ja osallisuusprosesseissa Lapinlahti-esityksiin. Niissä on selvästi tärkeimpänä pidetty kulttuurin ja mielenterveystyön jatkumista Lapinlahdessa. Jo vuosia jatkuneet selvitykset ja keskustelut ovat myös tuottaneet konkreettisia tuloksia, kuten Lapinlahti 360 -suunnitelman. Pormestarin ja kansliapäällikön esittämä tarvesuunnitelma tuli kaiken tämän sivuuttaen eikä ole muutenkaan kunnollinen pohja jatkolle.

Kaupunkiympäristölautakunnan alaisen jaoston toimivaltaan ei näin laajakantoinen asia kuulu. Jos sitä jaostolle kuitenkin esitetään, sen on syytä siirtää asia kaupungin ohjesäännön mukaisesti kaupunkiympäristölautakunnalle.

 

Asukkaita ja Lapinlahden yhteisöä ei saa enää sivuuttaa

Jatkovalmistelun pitää perustua valtuuston ja kaupunginhallituksen linjauksiin ja kaupunkilaisten laajasti esittämiin tavoitteisiin Lapinlahdesta mielenterveystyön, kulttuurin ja kansalaistoiminnan kaikille avoimena julkisena tilana. Vastuu tästä on kaupungin johtoryhmässä istuvilla pormestarilla ja apulaispormestareilla, kaupunkiympäristölautakunnan jäsenillä ja lopulta valtuustoryhmillä.

Lapinlahtea koskevien päätösten valmistelun vaikeudet kertovat tarpeesta arvioida uudelleen ns. pormestarimalli, joka on keskittänyt valtaa pormestarille ja kansliapäällikölle. Lain mukaan kunnan hallinnon pitäisi perustua asukkaiden itsehallintoon ja laajaan osallistumiseen päätöksentekoon. Pienen piirin vallankäytön tilalle tarvitaan osallistuvaa demokratiaa, jossa osallisuus ei saa olla vain näennäistä kuulemista, valtuusto ei ole kumileimasin ja jossa asukkaiden valitsemille kaupunginosavaltuustoille siirretään asuinalueita koskevissa asioissa päätösvaltaa valtuustolta.

Paljon riippuu – taas! – kansalaistoiminnasta. Yksi tapa ottaa kantaa on allekirjoittaa uusi adressi Lapinlahti pitää kunnostaa kaikille avoimena yhteisen hyvän tilana. Säilyttämällä ja kunnostamalla Lapinlahti kaupungin omistamana kaikille avoimena julkisena tilana teemme kaupunkistrategian ylevän otsikon mukaisesti ”Helsinkiä, josta voimme olla ylpeitä”.

(Artikkelin kuvat 2024 Yrjö Hakanen)