Lauri Maijala on ohjannut Bertolt Brechtin ja Kurt Weillin Kolmen pennin oopperan Lahden kaupunginteatteriin. Sen edelleen ajankohtainen peruskysymys siitä, mitä on pankin ryöstäminen sen perustamiseen verrattuna, on saanut rinnalleen kysymyksen, mitä on murha sodan ja kansanmurhan rinnalla.

Tässä ajassa ja maailmassa on paljon sellaista, mikä tekee sata vuotta sitten Berliinissä ensi-iltaan tulleesta Kolmen pennin oopperasta ajankohtaisen. Lauri Maijalan ohjaus tuo näyttämölle ruokalähetit, kaltoin kohdellut vanhukset ja köyhien usuttamisen toisiaan vastaan. Samalla se katsoo valtaa ja väkivaltaa myös kansainvälisissa rakenteissa. Kerjäläisten kuningaskin pyörittää alustataloutta vielä isomman rahan rattaissa. Vauhtia esitykselle antaa näyttämön yläpuolelle nostettu yllättävän iso orkesteri.

Käsiohjelmassa tuodaan esille vähemmän tunnettu Elisabetht Hauptmann, jonka saksankielinen käännös 1728 kantaesitetystä John Gayn The Beggar’s Operasta tarjosi pohjaa Brechtin käsikirjoitukselle.

”Kuka on rikollinen maailmassa, jossa rikollisuuden ja kunniallisuuden rajan piirtävät ne, joilla on valta”, kiteyttää Maijala käsiohjelmassa Kolmen pennin oopperan ajankohtaisen peruskysymyksen.

Helsingistä on moni tottunut menemään junalla teatteriin Turkuun ja Tampereelle. Z-junalla pääsee Lahteen – ja kaupunginteatterin ohella Teatteri Vanha Jukoon.