Puoluekokouksia

15.6.2010

Mitä uutta keskeisten eduskuntapuolueiden puoluekokoukset tarjoavat? Eipä oikeastaan paljonkaan.

Uudistuminen on kuitenkin eräänlainen pakko niiden julkisuuskuvalle. Aivan erityisesti tämä tietysti koski keskustaa, jonka oli kaikkien vaalirahoitussotkujen jälkeen pakko yrittää puhdistautua. Se tapahtui vaihtamalla lähes koko johto. Mutta muuttuiko politiikan linja? Ei ainakaan pois päin pitkälle kokoomuksen johtamasta hallituksen linjasta. Keskustan henkilövalinnoistakaan tuskin löytyy muuta selkeää linjaa kuin uudet kasvot.

Myös SDP:n kokouksesta nousi päälimmäiseksi uuden puoluesihteerin valinta. Todennäköisesti Mikael Jungnerin suuri äänimäärä johtui ennen muuta siitä, että haettiin jotain uutta ja vaihtoehtona ollut SAK:n toimitsija ei sitä ilmentänyt.

Kokoomus ja vihreät jäivät henkilövalintojen dramatiikan puuttuessa puoluekokoustensa osalta vähemmälle julkisuudelle. Mitä nyt Greenpeacen aktivistien banderollien viuhahdus kokoomuksen kokouksessa herätti vähän huomiota ja vihreiden fillariajelut.

Mutta jääkö tällaisessa julkisuudessa jotain kertomatta? Missä ovat median arviot puolueiden linjanvedoista? Tai esimerkiksi tiukat kysymykset siitä, miksi tavalliset kansalaiset laitetaan maksamaan eliitin ja rahamiesten aiheuttaman talouskriisin laskut?

Edessä on vielä Vasemmistoliiton kokous. Sille esitetty poliittinen tavoiteohjelma sisältää kymmenittäin yksittäisiä tavoitteita. Mutta mikä on niiden suhde talouskriisin entistä paljaammin esiin nostamiin kapitalistisiin valta- ja omistussuhteisiin? Se jää epäselväksi. Vasemmistoliitto vastustaa rajoittamatonta ryöstökapitalismia, mutta ei kapitalistista järjestelmää. Ohjelma ei sisällä myöskään mitään linjanvetoa Euroopan unioniin.

Epäselväksi jää sekin, millä voimilla muutokset aiotaan toteuttaa. Kansalaistoiminnan ja ay-liikkeen joukkovoimasta ei VAS:n ohjelmassa puhuta oikeastaan mitään. Lisäksi puoluehallitus esittää hylättäväksi aloitteen vaaliliitosta SKP:n kanssa, vaikka tavoiteohjelman monet lähiajan vaatimukset ovat samansuuntaisia kuin SKP:llä. -Mitä muuta jää jäljelle kuin kilpailu muiden eduskuntapuolueiden tavoin uusilla kasvoilla?

Juha Ruokola

Posts: 4

Mitenhän mahtaa käydä.
Reply #5 on : Tue June 15, 2010, 21:57:55

Nähtäväksi jää, onko SKP:n vaaliohjelma sellainen, jota äänestäjät uskovat.
Tuleeko siihen suuria muutoksia 2007 vaaleihin verrattuna?
0,5 prosentin kannatus pysyy helposti, jos vaaliohjelma on vaisu tai utopistinen.

Vasemmistoliitto ampuu omaan jalkaansa, jos eivät yhteistyötä halua.
Tosin myös KTP ja STP vaaliliittona ovat tärkeitä. Kommunistien Suomessa olisi syytä mahtua samaan puolueeseen. Niin paljoa ei meitä ole, että kannattaa olla hajallaan kolmessa leirissä.

admin_haka

Posts: 1

Tehdään se yhdessä
Reply #4 on : Thu June 17, 2010, 11:10:14

Juha, SKP:n vaaliohjelmaa ryhdytään tekemään syksyn alkaessa ja kaikille kiinnostuneille avoimessa keskustelussa. Tehdään yhdessä hyvä ohjelma huhtikuun vaaleihin.
Olen samaa mieltä myös siitä, että kommunistit on syytä viimeinkin koota taas yhteen puolueeseen ja SKP pyrkii tähän.

Last Edit: June 17, 2010, 11:12:21 by admin_haka

Juha Ruokola

Posts: 4

Tarkoitus olla mukana.
Reply #3 on : Fri June 18, 2010, 00:14:16

Täällä Pirkanmaalla ohjelmaa mietinnässä ja lupasin olla auttelemassa.
Jalat tukevasti maassa ja ohjelma sellaiseksi, minkä pystyy oikeasti toteuttamaan. Sen pitäisi kansaan tehoavan. Ilmaista rahaa ei koskaan ole jaossa, se tulee kaikkien muistaa.
Luulisi jo äänestäjienkin saaneen tarpeekseen tyhjistä lupauksista viimeisten vuosien aikana.

Juha Ruokola

Posts: 4

Lisäys vielä.
Reply #2 on : Fri June 18, 2010, 00:24:57

Hieno homma, jos SKP pyrkii yhdistämiseen.
KTP on kuitenkin hyvin nihkeä sellaiseen ja lukiessani Työkansan sanomia, törmää liian usein kohtiin, jossa SKP on väärillä raiteilla eikä oikea kommunistipuolue ensinkään.
Tuskin siitä on kuitenkaan hyötyä ryhmälle, joka pienenee vuosi vuodelta ja on ilman edustajia valtuustoissa.
Hyvinkin moni ei tiedä, että Suomessa ylipäätään toimii kolme kommunistipuoluetta. Itsellekin se tuli yllätyksenä.

Yleensäkin SKP on liian pimennossa. Tunnen ihmisiä paljon, jotka jo luulivat puolueen lopettaneen yhdessä Tiedonantajan kanssa. Näissäkin tapauksissa muutaman henkilön isä on toiminut vanhassa SKP:ssä. Sikäli hälyttävää, jos vanhojen kommunistien jälkeläisetkin jo uskovat ryhmän kadonneen puoluekartalta. Maakunnat on otettava rohkeasti haltuun ja kerrottava kansalle, ettei meitä oikeasti tarvitse pelätä, vaikka kommunisteja olemmekin.

Kirjoita kommentti

Tähdellä * merkityt kohdat pakollisia