Kestävyysvaje – pakko leikata?

Valtiovarainministeriö julkisti eilen arvion julkisen talouden ”kestävyysvajeesta”. Sen mukaan 10 miljardin kestävyysvajeen tasapainottaminen edellyttää ensi vaalikaudella 6 miljardin menoleikkauksia tai veronkorotuksia sekä 4 miljardin edestä ”rakenteellisia uudistuksia”, kuten työurien pidentäminen. 

Julkisen talouden kehityksen arviointiin sisältyy niin paljon epävarmuustekijöitä, että ministeriön yksinkertaistettuja arvioita ei voi ottaa faktana. Niihin sisältyy ilmiselvästi paljon poliittista mielipidemuokkausta ja pyrkimystä käyttää talouskriisiä hyväksi kokoomuslaisen valtiovarainministeriön poliittisten tavoitteiden ajamiseen.

Meitä pelotellaan sillä, että tietyllä tavalla arvioitu ”kestävyysvaje” nousee vuosikymmenen puolivälissä 5 prosenttiin, jos talouden kasvu on hidasta. Tällä tarkoitetaan sitä, että julkisen talouden suhdannekorjattu alijäämä arvioidaan olevan 2015 noin 1 % bruttokansantuotteesta. Monissa EU-maissa tuo alijäämä on kuitenkin 10 – 15 prosenttia bruttokansantuotteesta. Useissa maissa julkisen talouden velka on ollut vuosikymmeniä suhteellisesti moninkertainen Suomeen verrattuna. Suomessa julkisen sektorin rahoitusvarat ovat noin kaksi kertaa suuremmat kuin velat, kun lukuun otetaan sekä valtio, kunnat että sosiaaliturvarahastot.

Suomen bruttokansantuote oli viime vuonna Tilastokeskuksen mukaan 171 miljardia euroa. Vaikka se on vähemmän kuin ennen taantumaa, oli se noin 50 miljardia enemmän kuin kymmenen vuotta sitten. 

Kestävyysvajeen arvioissa paljon riippuu sellaisista vaikeasti ennustettavista tekijöistä, kuten työllisyys, työn tuottavuus,  keskimääräinen eläkeikä ja elinikä. Toisaalta on kyse myös selvästi poliittisista valinnoista, jotka vaikuttavat esimerkiksi julkisen sektorin työpaikkojen määrään, verotukseen ja eläkerahastojen varojen käyttöön. Hallitus on itse kasvattanut tätä vajetta mm. työnantajien kela-maksujen poistamisella, suurituloisten verohelpotuksilla ja pankkien tukemisella.

Paljon riippuu siitä, millaisella aikataululla julkista taloutta pyritään tasapainottamaan. Kestävyysvajeen kattamiseen yhdessä vaalikaudessa ei ole mitään pakottavaa syytä, pikemminkin päinvastoin. 

Valtion ja kuntien menojen leikkaaminen merkitsee useimmissa tapauksissa työpaikkojen vähentämistä. Ministeriön suositukset voivat siten jopa pahentaa kestävyysvajetta. Leikkaamisen sijasta pitäisikin päinvastoin ryhtyä uudelleen laajentamaan työtä ja tuloja tuovaa valtion ja kuntien toimintaa. – Toki julkisista menoistakin löytyy yksi iso leikkaamisen mahdollisuus: armeijan  jatkuvasti kasvavat asevarustelumenot. 

Julkisen talouden rahoitusta voitaisiin myös vahvistaa kiristämällä suurten tulojen, pääomatulojen ja suurten yhtiöiden verotusta. Niitähän on jo pidempään kevennetty niin, että Suomessa rikkaiden verotus on selvästi EU-maiden keskitasoa lievempää. Jos erilaisten pääomaverojen osuus olisi Suomessa samaa taloa kuin EU-maissa keskimäärin, kertyisi verotuloja 4 – 5 miljardiaeuroa vuodessa nykyistä enemmän. Palauttamalla pörssikaupalle edes pieni puolen prosentin varainsiirtovero, kertyisi siitäkin nykyoloissa noin miljardin verotulot. 

Kirjoita kommentti