Helsingissä pitkään haudottu aloite kansallisen kaupunkipuiston perustamisesta on liikahtanut eteenpäin. Kaupunkiympäristölautakunnan käsittelyyn on tarkoitus tuoda tämän syksyn aikana esitys ympäristöministeriölle tehtävästä hakemuksesta puiston perustamiseksi.

Kaupunkiympäristötoimiala järjesti eilen yleisötilaisuuden, jossa esiteltiin virkahenkilöiden kaavailuja Keskuspuiston ja Haltialan alueiden pohjalle muodostettavaksi Kansalliseksi kaupunkipuistoksi. Alueen rajaus nousi keskeiseksi keskustelun aiheeksi, vaikka sille ei tilaisuuden ohjelmassa ollut varattu aikaa.

Yleiskaavapäällikkö Pasi Rajalan mukaan rajaus olisi ratkaistu kaupunginhallituksen päätöksessä (21.6.2021), jonka mukaan perustamista valmistellaan ”Keskuspuiston ja Haltialan muodostaman ytimen pohjalta”. Tähän lauseeseen vedoten oli kartalle tehty rajaus, jossa sivuutettiin alueidenkäyttölain ja ympäristöministeriön määrittelemät kriteerit, joiden mukaan kansallinen kaupunkipuistoon kuuluu kansallisessa ja kaupungin historiassa merkittäviä arvokkaita rakennettuja kulttuuriympäristöjä, puistoja ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen kannalta tärkeitä luontoalueita. Kaupunginhallituksen päätöksessä näihin luetaan myös Helsingin merellisyys.

Kysyin eilen, millä perusteella toimiala on valmistellut aluerajauksen, joka on näitä kriteerejä suppeampi ja jättää ulkopuolelle jopa Keskuspuiston läntistä laitaa Hämeenlinnanväylän kohdalla. Mitään konkreettisia perusteita ei esitetty, vain yleinen viittaus maankäytön suunnitteluun. Etenkin Helsingin maankäytön johto on alusta alkaen vastustanut kansallista kaupunkipuistoa säilyttääkseen mahdollisuudet sopia uutta rakentamista. Mutta avointa keskustelua aluerajauksesta ei ole käyty. Ehdotinkin toisen tilaisuuden järjestämistä aluerajauksen vaihtoehdoista.

Kansallinen kaupunkipuisto Helsinkiin! -liike jakoi tilaisuudessa esityksen laajemmasta alueesta, jossa ovat mukana myös merelliset alueet Vanhankaupunginlahden ja Viikin luonto- ja kulttuuriympäristöt, historialliset kulttuuriympäristöt ja ekologiset yhteydet arvokkaiden alueiden välillä.

*****

Aluerajauksen lisäksi keskustelua herätti se, että suppeankin alueen sisälle esitettiin selvitettäväksi rakentamista. Esimerkiksi Keskuspuiston keskelle aiotaan rakentaa pyöräilyn pääreitti, baana, vaikka sellainen on jo Keskuspuiston itäpuolella ja toinen voitaisiin tehdä länsipuolelle Hämeenlinnanväylän laitaan. Pirkkolan urheilupuiston kapeaan ja kuormitettuun metsään kaavaillaan taas lisää uudisrakentamista. Ja Maunulan majan viereen ollaan kaavoittamassa jättikokoista lumenkaatopaikkaa.

Kansallisen kaupunkipuiston hoito- ja käyttösuunnitelman luonnoksessa oli hyviäkin ideoita ja niitä tuli myös keskustelussa. Esimerkiksi Töölönlahden suojelu, johon antaa lisää velvoitteita Alvar, Aino ja Elissa Aallon töiden hyväksyminen Unescon maailmanperintöluetteloon. Kulttuuria ja liikuntaa yhdistävän Olympiapuiston idea nostetiin uudelleen esille. Keskuspuiston ympärillä asuvien ja muiden puiston käyttäjien vaikutusmahdollisuuksia voisi lisätä heidän edustajistaan muodostettavalla ”neuvostolla”. Puheenvuoroissa toivottiin myös joukkoliikenteen parempia yhteyksiä.

Toivottavasti toimialalla on otettu opiksi aiemmista, kritiikkiä ja turhautumista herättäneistä vuorovaikutustilaisuuksista, kun tästä tilaisuudesta tehdään yhteenvetoa ja esityksiä jatkotoimiksi. Paljon vartijana on kaupunkiympäristölautakunta, jonka on syytä avata aluerajausta laajemmaksi.