Munkkiniemen Nutan tapaus

Osallistuin tänään Munkkiniemen kirjastolla järjestettyyn keskustelutilaisuuteen lähipalveluista. Munkkiniemestä lopettamislistalla oleva nuorisotalon tapaus kuvaa sitä, miten kyseenalaisia ovat kaupunginjohtaja Jussi Pajusen esittämän palvelujen lopettamislistan lähtökohdat.

Nuorisotalolta on jo lopetettu moottorihalli, joka palveli muun muassa syrjäytymisuhan alaisia nuoria. Tila vuokrattiin sittemmin taksifirmalle puoleen hintaan siitä, mitä nuorisoasiainkeskus maksoi ja nuorisoasiainkeskus joutui jopa maksamaan osan erotuksesta. Talossa ollut kädentaitojen askartelutila lopetettiin ja on yhä tyhjillään. Oikeastaan mitään säästöä ei ole siis saatu. Voi käydä jopapäinvastoin, koska yksi ainoa syrjäytynyt nuori voi tulla maksamaan yhteiskunnalle enemmän kuin koko nuorisotalon vuokrat. 

Noin 8 000 – 10 000 nuoren kävijän lisäksi Munkkiniemen nuorisotalolla on toiminut ”rock’n roll akatemiaksi” kutsuttu demostudio, jossa ovat aloittaneet uraansa monet Ville Valosta alkaen.

Tilaisuuden avasi kirjailija Markku Envall ajatuksia herättäneellä puheenvuorollaan siitä, miten tiheä lähipalveluverkko luo yhteisöllisyyttä ja ihmisen hyvää. Hän totesi taloudellisen tehokkuusajattelun mukaisen ”täyskäytön” aiheuttavan usein ihmisille pahaa ja tuon tehokkuusajattelun näkökulmasta ”vajaakäytöltä” vaikuttavan palvelun tarjoavan rauhaa, väljyyttä, hyvää. 

Envall ihmetteli palveluverkon supistajien ylivaltaa: ”He antavat agendan keskustelulle ja me olemme alamaisia, jotka yritämme pitää kiinni köyhän Suomen rakentamista hyvinvointipalveluista, joita rikas Suomi aikoo pyrkaa.” Hän peräsi aloitteita siitä, miten lähipalveluja lisätään.  Tähän oli helppo jatkaa kertomalla Peli seis! -kampanjanselvityksestä ja aloitteesta peruspalvelujen järjestämisestä kävelyetäisyydellä EU:n esittämien kestävän kaupunkikehityksen periaatteiden mukaisesti.

Kirjoita kommentti