Ryhmäpuheenvuoro maankäytön ja asumisen ohjelmaan 2008-2017

30.1.2008

Ryhmäpuheenvuoro Maankäytön ja
asumisen ohjelmaan 2008-2017 

 
Asumiskustannusten nousu on Helsingin suurin asunto-ongelma.
Sen jälkeen kun vuokrasääntely lopetettiin vuonna 1995, ovat vuokrat nousseet
keskimäärin lähes 65 prosenttia valtion rahoittamissa taloissa ja vapaarahoitteisissa
asunnoissa noin 70 %. Omistusasuntojen hinnat ovat nousseet samaan aikaan vielä
rajummin, reilusti yli kaksinkertaisiksi. Ongelmia on pahentanut
aravajärjestelmän alasajo.

Asumiskustannukset kuriin 

Asumisen pahin ongelma, asumiskustannusten nousu, on ehdotuksessa
Helsingin maankäytön ja asumisen ohjelmaksi vuosille 2008 – 2017 sivuutettu
kokonaan. Asumiskustannusten nousun hillitsemistä ei edes mainita ohjelman
tavoitteissa.

Ehdotuksessa asetetaan tavoitteeksi asuntotuotannon voimakas lisääminen. Nämä tuotannon
kaksinkertaistamisen tavoitteet tuskin toteutuvat, jos asuntojen vuokrien ja
hintojen nousua ei saada kuriin. Onhan Helsingissä jo nyt tyhjillään asuntoja,
koska harvoilla on varaa maksaa sellaisia vuokria ja hintoja, joita etenkin
isommista asunnoista pyydetään. Asumiskustannusten alentaminen suhteessa
palkkoihin ja muihin tuloihin on ratkaiseva tekijä myös asumisväljyyden
kehitykselle. 

Asuntotuotannon lisäämiseen on ilman muuta tarvetta. Mutta
onko järkevä tavoitella Helsingin seudun asuntojen määrän kasvattamista yli
puolella, nykyisen 600 000 asunnon määrän nostamista ensiksi kymmenessä
vuodessa noin 125 000:lla asunnolla ja jatkossa vielä enemmän, yhteensä
950 000:een asuntoon, kuten ohjelman perusteluosassa esitetään? Näin suuri
lisäys johtaisi todennäköisesti vaikeuksiin turvata samaan aikaan riittävät
palvelut ja viheralueet. Muuttoliikkeen kiihdyttäminen kärjistäisi myös alueellisen
kehityksen ongelmia Suomessa.

Vuokra-asuntojen osuutta nostettava 

Toinen suuri ongelma on vuokra-asuntojen riittämätön osuus
ja asuntotuotannon painottuminen omistusasuntoihin. Tämä vaikeuttaa erityisesti
nuorten, lapsiperheiden ja yleensäkin pienituloisten asuntotilannetta.
Kaupunginhallituksen esitys lisäisi kyllä vuokra-asuntotuotannon määrää, mutta johtaisi
silti vuokra-asuntojen osuuden vähenemiseen, koska omistusasuntojen määrä
kasvaisi vielä enemmän.

Helsingin asuntokannasta on nykyään 45 prosenttia vuokra-asuntoja
(mukaan lukien opiskelija- ja muut erityisasunnot). Esityksen mukaan seuraavan
kymmenen vuoden aikana rakennettavasta uustuotannosta 20 prosenttia olisi valtion
tukemaa vuokra-asuntotuotantoa. Ns. välimallin vuokra-asuntotuotantoa, joka
vapautuu 20 vuoden kuluttua vapaasti myytäväksi, olisi toiset 20 prosenttia.
Lisäksi esitykseen sisältyy mahdollisuus siihen, että joku osa kaupungin
vuokrataloista voidaan myydä niiden vapautuessa aravarajoituksista. 

Omistusasumisen painottaminen on paitsi epäsosiaalista myös
ristiriidassa työmarkkinoiden ja ihmisten elämäntilanteiden kehityksen kanssa.
Pätkätöiden yleistyminen ja pakko liikkua työn perässä korostaa
vuokra-asuntojen lisäämisen tarvetta.

Ei jättipotteja gryndereille 

Tähän ohjelmaan sisältyvä ns. välimalli, jossa kaupunki
luovuttaa tontit edulliseen ara-hintaan ja rakentaja voi myydä tontit ja
asunnot vapaasti 20 vuoden kuluttua, voimistaa keinottelua ja
asumiskustannusten nousua. Se voi johtaa myös siihen, että asuntotuotantotoimiston
on entistä vaikeampi saada rakentajia kaupungin omalle
vuokra-asuntotuotannolle. Asuntotuotantotoimistolla on jo nyt vaikeuksia saada
edes tarjouksia rakennusfirmoilta kaupungin rakennuttamaan tuotantoon.

Valtion ja Helsingin seudun aiesopimuksessa kolmelle
vuodelle luvatut käynnistysavustukset – 10 000 euroa/asunto – ovat halpa
hinta siitä, että kaupungin johto on valtuustolta mitään kysymättä sitoutunut malliin,
jolla rakennusliikkeet saavat kaupungilta tontteja alehintaan ja voivat myydä
tulevaisuudessa tontit ja asunnot isolla voitolla eteenpäin. 

Gryndereille on luvassa muitakin jättipotteja. Kaupunginhallitus
esittää suurten aluekokonaisuuksien luovuttamista ns. sopimusrakennuttajille,
kehitys- ja toteutusyhtiöille. Kuten kiinteistölautakunnan lausunnossa
todetaan, kaupungin mahdollisuudet ohjata toteutusta jäisivät tällöin hyvin
pieniksi. Asuntotuotantotoimikunnan ja Vailla vakinaista asuntoa –yhdistyksen
lausunnoissa tuodaan esille myös se, että uusi malli voi antaa suurille
rakennusliikkeille entistä vahvemman aseman, vähentää pienempien yritysten
mahdollisuuksia ja nostaa kustannustasoa.
 

Kaupungille oma rakentamisen liikelaitos

Markkinoiden vapaus ei ole johtanut rakennusalalla
sellaiseen kilpailuun, joka olisi hillinnyt kustannusten nousua. Asuntojen
hinnat ja vuokrat ovat nousseet selvästi nopeammin kuin rakennusalan palkat ja
materiaalikustannukset. Samalla kun tuotanto keskittyy, on myös hintojen
vedättäminen ja välistä vetäminen entistä härskimpää. Se näkyy yhtäältä rakennusmarkkinoita
hallitsevien yritysten ennätysvoitoissa ja toisaalta alihankkijoiden kautta
tapahtuvassa halpatyövoiman
hyväksikäytössä. 

SKP:n ja asukaslistan ryhmä on jo pitkään esittänyt
kaupungin oman rakennusosaston tai rakentamisen liikelaitoksen perustamista. Se
helpottaisi kustannusten valvontaa ja voisi hillitä hintojen nousua. Kaupungin
oman rakennustoiminnan tarvetta korostaa myös lisääntyvä peruskorjaaminen.
 

Metsiä ja rantoja suojeltava

Helsingin rakentamiselle on perinteisesti ollut ominaista
suhteellisen matala mittakaava, palvelujen sijoittuminen asuinalueiden sisälle,
luonnonläheisyys ja joukkoliikenteen tärkeä osuus.  Kaupunginhallitus esittää nyt tämän linjan
muuttamista niin, että lisätään rakentamistehokkuutta, rakennetaan perinteitä
korkeampia asuinrakennuksia ja tehostetaan vanhojen alueiden rakentamista. Ohjelman
painottuminen omistusasuntotuotantoon ja pientalotuotannon lisääminen ovat lisäksi
omiaan voimistamaan alueiden sosiaalista eriytymistä. 

Kaupunkisuunnittelulautakunnan lausunnon mukaan ohjelman
toteuttaminen edellyttää Kivinokan, Malmin kentän, Koivusaaren ja Vartiosaaren alueiden
kaavoittamista pääosin asuntotuotantoon. Se voi nakertaa Sipoonkorven ja
Mustavuoren arvokasta metsäluontoa. Esitys avaa tietä myös Kruunuvuorenrannan
ja muiden rantojen rakentamiselle.

Lähipalvelut turvattava

Mitä tulee ohjelmassa esitettyyn alueidentiteettien kehittämiseen, SKP:n ja
asukaslistan ryhmä korostaa julkisten lähipalvelujen, kuten koulujen,
päiväkotien, kirjastojen ja nuorisotilojen yhteisöllistä ja alueiden
identiteettejä luovaa merkitystä. 

Vanhusten palveluasuntojen kohdalla on kyse kasvavista
tarpeista, joita ei pidä jättää yksityisten senioriasuntoyritysten varaan.
Kaupungin pitää itse rakennuttaa ja rakentaa lisää vanhusten palveluasuntoja.
Myös asunnottomien ja muiden erityisryhmien asuntojen turvaaminen edellyttää
kaupungilta lisää omaa tuotantoa.

Tonttivuokrat kohtuullisiksi

Kaupunginhallitus aikoo päättää tähän ohjelmaan liittyvästä
kiinteistöstrategiasta ilman, että se tuodaan valtuuston käsittelyyn. Meidän ei
toki tarvitse käsitellä strategian toteuttamisen yksityiskohtia. Valtuuston
pitäisi kuitenkin päättää strategisista linjauksista, kuten tonttien myymisen
periaatteista, tonttivuokrien määräytymisen perusteista ja vuokrantasauksen
suhteesta kasvavaan uustuotantoon. 

Kaupunginhallituksen esityksessä tuodaan monessa yhteydessä
esille tonttien myyminen, mutta ei määritellä sen laajuutta. Ohjelmassa
sivuutetaan kokonaan se, että tonttien vuokraaminen on selvitysten mukaan
kaupungille pidemmällä aikavälillä kannattavampaa kuin myyminen.

Lukuisten kiinteistöyhtiöiden asukkaat ovat vedonneet
valtuustoon kaupungin tonttien vuokrien korotuksia vastaan ja kohtuuttomien
vuokrien alentamiseksi. Heidän selvityksensä osoittavat, että Helsingin perimät
tonttivuokrat ovat rajusti korkeammat kuin useissa muissa suurissa kaupungeissa
Suomessa ja Ruotsissa. Vuokralaisten Keskusliitto esittää lausunnossaan
tonttivuokrien alentamista 2 prosenttiin arvioidusta myyntihinnasta, kun vuokra
on nyt 4 %. 

Kaupungin talouden kannalta asuntotonttien vuokrissa ei ole nykyisin
kyse valtavista summista. Nämä vuokratulot olivat viime vuonna 70 miljoonaa
euroa. Mutta kun satojen kiinteistöjen vanhat sopimukset tulevat lähivuosina uusittavaksi
ja kun uudesta tuotannosta noin kolme neljäsosaa rakennetaan kaupungin maalle,
voi kaupunki tonttivuokrilla vaikuttaa asumiskustannusten kehitykseen.


Joukkoliikenteeseen investoitava lisää 

Asuntotuotannon lisääminen edellyttää tuntuvia
lisäpanostuksia joukkoliikenteen investointeihin ja palveluihin. Erityisesti
poikittaisen raideliikenteen kehittämistä pitää kiirehtiä. Ruuhkat ja muut
liikenteen ongelmasta kasvavat dramaattisesti, jos esimerkiksi Raide-Jokeria
aletaan toteuttaa vasta tämän asunto-ohjelman lopulla. Ruuhkamaksut eivät ole
riittävä keino, ellei samaan aikaan paranneta joukkoliikenteen tarjontaa ja
edullisuutta.

Vastaesitykset ja ponnet

Lopuksi ryhmämme ehdottaa 5 muutosesitystä ja 7 pontta:

  1. Muutetaan
    asunto- ja maapoliittiset päämäärät kohta 1 sivulla 132 kuulumaan:
    Lisätään monipuolista asuntotarjontaa, hillitään asumiskustannusten
    nousua, parannetaan asumisoloja ja tasapainotetaan asuntomarkkinoiden
    toimintaa.
  2. Lisätään
    ohjelmakauden tavoitteet ja toimenpiteet kohdan 1 loppuun sivulle 133:
    Asuntotuotannon määrällisten tavoitteiden toteuttaminen ei merkitse
    luopumista pääsääntöisesti suhteellisen matalasta, luonnonläheisestä
    rakentamisesta ja julkisten palvelujen samanaikaisesta kehittämisestä.
  3. Kohdassa
    2 hallinta- ja rahoitusmuoto muutetaan toinen lause sivulla 133 kuulumaan:

    Uustuotannosta 20 % eli keskimäärin 1 000 asuntoa toteutetaan
    vuokra-asuntotuotantona, jonka tuotantomuodosta päätetään tarkemmin
    samassa yhteydessä kun valtuusto käsittelee kaupungin oman
    vuokra-asuntotuotannon rahoitusmallia.
  4. Kohdassa
    9 tontinluovutus ja aluekokonaisuuksien toteuttaminen poistetaan sivun 137
    viimeinen kappale.
  5. Kohdan
    15 toisen kappaleen toinen lause sivulla 140 muutetaan kuulumaan:
    Aravarajoituksista vapautuvat asunnot säilytetään kaupungin
    vuokra-asuntokäytössä.

    Ponsiesitykset:
  1. Valtuusto
    antaa kaupunginhallituksen tehtäväksi selvityttää, millaisiksi
    kaupungin tontinvuokrat ovat muodostuneet valtuuston 1.10.1980
    tekemän päätöksen perusteella, teettää vertailu muiden suurten kaupunkien
    tonttivuokriin Suomessa ja muissa pohjoismaissa sekä tuoda valtuustolle
    esitys tonttivuokrien kohtuullisista ja tasapuolisista määräytymisperusteista.
  2. Valtuusto
    kehottaa kaupunginhallitusta huolehtimaan maankäytön ja asumisen
    toteutusohjelman toimeenpanossa ja seuraavassa investointiohjelmassa vanhusten
    palveluasuntojen rakentamisen lisäämisestä osana kaupungin
    vuokra-asuntotuotantoa.
  3. Valtuusto
    edellyttää, että kaupunginhallitus turvaa asunto-ohjelmakauden aikana
    erityisryhmien, kuten vaikeavammaisten, lastensuojelun asiakkaiden, perhekriisiasiakkaiden
    ja pakolaisten asuntojen järjestämisen tarvetta vastaavasti.
  4. Valtuusto
    antaa kaupunginhallituksen tehtäväksi selvittää mahdollisuuden perustaa erityisesti
    kaupungin vuokra-asuntojen rakentamista ja kiinteistöjen peruskorjaamista
    varten kaupungille rakentamisen liikelaitos tai muu rakentamisen yksikkö.
  5.  Valtuusto edellyttää, että maankäytön ja asumisen
    ohjelmaa toteutettaessa ei rakenneta uusia rantoja.
  6. Valtuusto
    kehottaa kaupunginhallitusta huolehtimaan siitä, että Lounais-Sipoon
    kaavoituksessa turvataan Sipoonkorven suojelualueen ympärille riittävän
    laaja vihervyöhyke.
  7. Valtuusto
    kehottaa kaupunginhallitusta varaamaan investointisuunnitelmissa riittävät
    määrärahat joukkoliikenteen järjestämiseen rakennettavilla uusilla
    alueilla ja kiirehtimään erityisesti poikittaisen raideliikenteen
    hankkeita.

 


© 2019 Yrjö Hakanen
webDesign: Mekanismi »