Sosiaalijohtajan väärinkäytöksiä ei voi katsoa läpi sormien

Sosiaalijohtaja Paavo Voutilainen yrittää kiertää vastuuta lain ja kaupungin päätösten vastaisesti tekemästään 72 000 euron kalustehankinnasta keksimällä sille jälkikäteen perusteluja ja sälyttämällä syytä päätöksestä alaisilleen. Yhä farssimaisempia piirteitä saava kalustejupakka kertoo samalla siitä, miten hukassa ovat sosiaaliset ja eettiset periaatteet sosiaalijohtajan toimissa.

Eikö sosiaalijohtaja tunne keskeistä lainsäädäntöä ja kaupungin päätöksiä?

Kaupunginhallitukselle esittämässään selvityksessä Voutilainen kiistää edelleen rikkoneensa hankintalakia, vaikka hankintalaki ja kaupungin hankintasääntö edellyttävät vähintään 15 000 euron hankintojen kilpailuttamista. Apulaiskaupunginjohtaja Paula Kokkonen puolestaan toteaa lausunnossaan Voutilaisen päätöksen olevan vastoin lakia, mutta inhimillinen tulkintavirhe eikä anna aihetta toimenpiteisiin, koska Voutilainen ”on ottanut tapauksesta opikseen”.

Mutta miten Voutilainen ”on ottanut opiksi”, kun hän edelleen – muun muassa Kokkosen kanssa käymistään keskusteluista huolimatta – kiistää hankintalain ja hankintaohjesäännön rikkomisen? Onko sosiaalijohtaja kykenevä vastaamaan miljardin euron budjetilla toimivasta virastosta, jos hän ei tunne alan keskeistä lainsäädäntöä eikä kaupungin hankintasääntöä?

Ei perusteita poiketa hankintalaista

Voutilainen yrittää perustella alkuperäistä hanketta kalusteiden hankkimisesta kilpailuttamatta sillä, että ”kalustekokonaisuus olennaisilta osiltaan oli tarjolla vain yhdeltä toimittajalta”. Kaupungin hankintakeskus on kuitenkin kilpailuttanut valmiiksi useita toimistokalusteiden toimittajia, mutta Voutilainen sivuutti ne vastoin hankintaohjesääntöä. Kaiken lisäksi sisustuksen suunnittelu tilattiin vastoin kaupungin ohjeistusta samalta huippukalliisiin design-kalusteisiin erikoistuneelta firmalta, josta itse hankintakin tehtiin.

Kaupunginjohtaja Jussi Pajusen pyytämässä hallintokeskuksen oikeudellisen osaston lausunnossa katsotaan, että hanke olisi ollut parempi kilpailuttaa, mutta lakia ei rikottu, koska lain 27 § sallii poikkeustapauksessa hankinnan ilman kilpailutusta, jos teknisistä, taiteellisista tai yksinoikeuden suojaamiseen liittyvistä syistä vain tietty toimittaja voi tehdä hankinnan. Voutilaisen päätöksessä ja nyt esitetyissä selvityksissä ja lausunnoissa ei ole kuitenkaan kerrottu mitään tällaisia syitä.

Oikeudellisen osaston mukaan on tärkeä varmistaa tällaisten arvioiden objektiivisuus. Sitä ei ainakaan tässä tapauksessa ole tehty, koska suunnitelma sopivasta sisustuksesta tilattiin (kilpailuttamatta) samalta firmalta, josta myös kalusteet hankittiin (kilpailuttamatta). Toisaalta myöskään Voutilaisen edeltäjien samoihin tiloihin tekemissä kalustohankintojen yhteydessä ei ole esitetty mitään tällaisia poikkeuksellisia tekijöitä.

Työasentojen vaihtelu ei vaadi 72 000 euron kalusteita

Uutena perusteluna hankintalain vastaiselle menettelylle Voutilainen esittää nyt sairastumisestaan helmikuussa 2009 ja sen jälkeen tapahtuneesta ensimmäisen sijaisensa kuolemasta johtuvan kiireen. Tällaiset surulliset asiat eivät kuitenkaan oikeuta hänen tekemäänsä päätöstä.

Jos Voutilaisella oli kertomiaan ”työasentoihin ja niiden joustavaan vaihtelutarpeeseen” liittyviä erityisiä perusteluja, olisi hankinta pitänyt tehdä kilpailuttamalla kaupungin ohjeistuksen mukaiset ergonomisten kalusteiden toimittajat. Työasentojen vaihtelutarpeella ei voi sitä paitsi perustella vuorineuvostasoa edustavaa 18 520 euron työpöytää, lähes 10 000 euron Le Corbusier istuinryhmää, yli 11 000 euron kaapistoja, 1 786 euron Le Corbusier –divaania, yli 23 000 euron kalusteita sihteerin huoneeseen jne. Työasentojen vaihteluun soveltuvia työtuoleja ja –pöytiä saa paljon edullisemmin ja juuri ergonomisiin kalusteisiin erikoistuneilta toimittajilta.

Terveydelliset perusteet olisi pitänyt todeta päätöstä tehtäessä, mutta päätökseen ei liity mitään viittausta tällaisiin seikkoihin. Niiden puuttumista ei voi selittää terveydentilaa koskevien asioiden salassa pitämisellä, koska sosiaalivirastossa on ihan normaali käytäntö siitä, miten päätösasiakirjoihin voi liittyä salassa pidettäviä terveydentilaa koskevia liitteitä. Tästä sosiaalijohtaja on varmasti hyvin perillä.

Helmikuussa 2009 tapahtuneella sairastumisella ei ole mitään tekemistä jo ennen sairastumista syksyllä 2006 aloitetun kalustohankinnan valmistelun kanssa. Voutilaisen ensimmäinen sijainen joutui sairaslomalle jo marraskuussa 2008 ja hänellä oli myös neljä muuta sijaista.

Talousarvion noudattamisohjetta ei noudatettu

Voutilainen ei näytä tuntevan tai välittävän kaupungin vuoden 2009 talousarvion noudattamisohjeesta. Sen (kohtien 9.1. ja 9.7.) mukaan hankinta olisi pitänyt tehdä irtaimen omaisuuden hankintarahoilla, mutta Voutilainen päätti tehdä hankinnat sosiaalijohtajan käyttövaroista.

Voutilainen on julkisuudessa ilmoittanut aiemmin kantavansa yksin vastuun kalustohankinnasta. Nyt kaupunginhallitukselle antamassaan selvityksessä Voutilainen pyrkii kuitenkin vierittämään syyn päätöksestä pääosin alaisilleen.

Miksei kaikkia asianosaisia ole kuultu?

Hän syyllistää alaisensa huonosta valmistelusta, vaikka hänen pitäisi itse olla selvillä hankintalaista ja -säännöstä sekä talousarvion noudattamisohjeista. Samalla Voutilainen kiistää muun muassa viraston hallintolakimiehen, talouspäällikön ja oman erityisavustajansa Voima-lehdessä esittämät lausunnot, joiden mukaan Voutilaista varoitettiin ennalta hankintapäätöksen laittomuudesta.

Tällainen alaisten leimaaminen valehtelijoiksi on niin vakava asia, että myös heitä pitää asianosaisina kuulla ennen kuin kaupunginhallitus tekee päätöksensä. Sosiaalijohtaja vetoaa siihen, että viraston toisen juristin nimi on päätöksessä osoituksena sen lainmukaisuudesta. Kaupunginhallitukselle esitetyissä Voutilaisen ja Kokkosen selvityksissä ei ole kuitenkaan tällaista dokumenttia. Ainoa maininta viraston juristista on viraston päätöksistä luetteloa pitävän hallintolakimiehen nimi päätösluettelon otteessa.

Väärinkäytökset selvitettävä kunnolla

Kaiken tämän perusteella en voi ymmärtää sitä, että hallintokeskuksen oikeuspalvelut ja apulaiskaupungin johtaja Kokkonen eivät esitä sosiaalijohtajan menettelyn johdosta tälle edes huomautusta, puhumattakaan varoituksesta ja muista kurinpitomenettelyistä. – Onko siis niin, että lait, ohjesäännöt, talousarvio ja kaupungin eettiset periaatteet eivät velvoita sosiaalijohtajaa?

Kaupungin strategiaohjelman mukaan kaupunki ei salli toiminnassaan minkäänlaisia väärinkäytöksiä ja painottaa kaikessa toiminnassaan rehellisyyttä, oikeudenmukaisuutta, yhdenvertaista kohtelua ja avoimuutta. Mielestäni näihin periaatteisiin ei sovi se, että sosiaalijohtaja tuhlaa lainvastaisella päätöksellä 72 000 euroa työtilojensa kalusteisiin, ja vieläpä samaan aikaan kun lastensuojelun, päivähoidon, vanhustenpalvelujen ja monia muita määrärahoja leikataan.

Omalta osaltani olen tänään toimittanut kaupunginjohtaja Jussi Pajuselle lisäselvityspyynnön kaupunginhallitukselle esitettyjen selvitysten ja lausuntojen johdosta.

Kirjoita kommentti