Yrjö Hakanen

”Miks kaikki kaunis on niin naivia?”

Pääsin eilen illalla katsomaan Espoossa vierailleen Teatteri Vanha Juko ja Projektori-ryhmän näytelmän Che – hän elää!? Tarinat sankarimyyteistä haastoivat pohtimaan, mistä löytyvät tämän päivän Che Guevarat vai löytyvätkö.

Alun konserttiosuuden romanttinen Che-myytti vaihtui teloituksiin ja lukuisina kuvina monistettavaksi, lopulta suorastaan groteskiksi luiden haudasta kaivamiseksi. Sitten peräpohjalaisen punikin jälkeläisten vaiheet kertoivat synkän tarinan, jossa romahtavat niin punaisten, valkoisten kuin uskovaisten maailmankuvat.

”Miks kaikki kaunis on niin naivia? Ja markkinoiden voimissa vain draivia”, kysyy öisiä toimistoja siivoava entinen hippityttö (Minja Koski) Eppu Normaalin säkein.

Läppärit ja videokuvat tulevat, mutta käsitykset oikeasta ja väärästä katoavat. Ja kaiken tämän jälkeen nousee ”jytky” – raju analyysi muutoksen toiveita hyväksikäyttävästä oikeistopopulistisesta johtajasta, joka rakastaa vain itseään.

Näytelmä jättää vähän epämukavan olon, vaikka loppuukin moniäänisesti esitettyyn kohottavaan lauluun. Mutta se kai on Juha Luukkosen ja ryhmän tarkoituskin: Mitä on tehtävä? 

Meitä oli katsomossa moneksi, presidentti Tarja Halosesta alkaen. Rohkenen silti arvella, että esityksen – aiheellisesti – saamissa voimakkaissa aplodeissa oli mukana myös monen ilahtumista siitä, että se nosti niin vahvasti tämän kysymyksen.

(Kuva Aki Loponen / Teatteri Vanha Juko) 

Kirjoita kommentti