Hyvät toverit, ystävät

Olemme kokoontuneet kunnioittamaan vuoden 1918 taisteluissa ja vankileireillä menehtyneiden punaisten muistoa. Kyse ei ole vain historiasta. Suomi on yhä luokkayhteiskunta ja luokkataistelua käydään kansainvälisesti. Muistamme myös palestiinalaisia, kurdeja, ukrainalaisia, venäläisiä ja muita sotien ja väkivallan uhreja.

Monet tekijät nostivat 1918 kysymykset vallasta: Teollistumisen ja torpparikysymyksen kärjistämät luokkaristiriidat, maailmansota, elintarvikepula, työväenliikkeen saavuttama yleinen äänioikeus, Venäjän keisarivallan hajoaminen ja Lokakuun vallankumous, tien avautuminen Suomen itsenäisyydelle…. Mihin suuntaan ja kenen päätöksillä jatketaan?

Porvaristo pyrki pysäyttämään työväenliikkeen uudistusvaatimukset ensin ”Pietarin tietä”, tsaarinvallan avulla, sitten Saksan sotavoimalla ja valkoisella terrorilla. Punaisten muistin paikatkin kiellettiin sodan jälkeen, vallalla oli pitkään valkoinen vapaussotamyytti. Silti Helsingin kivimiesten ammattiosasto pystytti jo 1919 tämän muistomerkin saksalaisten joukkojen täällä Haagassa teloittamien kymmenien punaisten joukkohaudalle.

Suhtautuminen vuoden 1918 tapahtumiin on jakanut työväenliikettä. Suuntataistelut alkoivat kylläkin jo aiemmin, suhtautumisessa joukkoliikkeiden merkitykseen ja imperialistisiin sotiin. Ja harvoin muistetaan, että punaisten johdossa oli vanhan sosialidemokraattisen puolueen, eduskuntaryhmän ja SAK:n johdon enemmistö, joka joutui sodan jälkeen maanpakoon ja josta useimmat olivat myös mukana perustamassa kommunistista puoluetta.

Sodan ja valkoisen terrorin piti hävittää työväenliike tästä maasta. Mutta toisin kävi. Vaikka sodassa ja vankileireillä kuoli yli 27 000 punaista, toiminta jatkui. Monet punaisten vaatimat uudistukset toteutettiin myöhemmin. Eivät itsestään vaan työväen- ja kansalaisliikkeiden toiminnan tuloksena.

*****

Elämme taas taloudellisen, poliittisen ja kansainvälisen järjestelmän mullistusten aikaa.

Suurpääoma ja oikeisto ajavat alas työelämän normeja, julkisia palveluja ja demokraattisia oikeuksia. Asevarusteluun ohjataan lisää jättimäisiä summia samaan aikaan kun ei muka riitä rahaa kouluihin, terveydenhoitoon, sosiaaliturvaan, ympäristötekoihin ja pakolaisten auttamiseen.

Imperialistinen kilpailu luonnonvaroista, markkinoista ja hegemoniasta on vienyt järjettömiin sotiin. Kyse ei ole vain hulluista johtajista. Riittää kun katsoo, keitä istuu näiden johtajien takana – sotakin on heille bisnestä. Yhdysvaltojen tuki kansanmurhalle Gazassa, iskut Venezuelaan, vaatimukset Grönlannin omistuksesta ja YK:n periaatteiden hylkääminen korostavat meillä Suomessa tarvetta arvioida uudelleen Nato- ja DCA-sopimukset – irtaantua USA-sidonnaisuudesta.

Vasemmistopolitiikan haasteena on palauttaa työväenliikkeessä kunniaan antimilitaristiset ja sodanvastaiset periaatteet sekä tuoda politiikkaan työväen luokkaedut ja joukkotoiminta. Tänäänkin tarvitaan rohkeutta kieltäytyä alistumasta ja tarttua radikaalien muutosten tarpeisiin.

Ydinaseet, ilmastomuutos ja luontokato voivat tuhota inhimillisen elämän maapallolla. Tarvitaan välttämättä ja kiireellisesti radikaaleja uudistuksia ja suunnan muuttamista. Tarvitaan aloitteita ja toimijoita avaamaan näköaloja rauhaan, oikeudenmukaiseen ja ekologisesti kestävään maailmaan, tarvitaan 2000-luvun sosialismia.

 

(Kuvat Maija Hakanen)