Helsingin kaupungin budjetti on Suomen kuntakentässä ihan omassa sarjassaan. Toimintamenot ovat 6,5 miljardia euroa, henkilöstöä 38 500 ja kaupunki omistaa suurimman osa tonttimaasta ja lukuisia yhtiöitä. Sote-uudistuksessa Helsinki sai erityisaseman ja voi itse järjestää ja tuottaa palvelut

Helsinki on tehnyt jo kymmenen vuotta jatkuvasti ylijäämää, vuosittain useampia satoja miljoonia. Rahavaroja on toista miljardia ja lainasaatavia enemmän kuin velkoja. Mahdollisuuksia siis riittää.

Kaupunginhallitus pääsi edellisvuosia helpommin sopimukseen esityksestä vuoden 2026 budjetiksi. Kokoomus joutui ottamaan huomioon vasemmistopuolueiden etenemisen vaaleissa ja punavihreän enemmistön vahvistumisen.

Tuloksena on esitys, joka ei ole leikkausbudjetti – mutta se ei lopeta palvelujen pitkään jatkunutta alibudjetointia. Se ei vastaa kasvaneisiin palvelutarpeisiin eikä ympäristön ja asumisen isoihin haasteisiin.

Miljoonien suhteellisuus

Budjettiesityksen arvioimisessa haasteena ovat isot luvut. Esimerkiksi terveysasemapalvelujen budjetista esitetään vain kokonaisluku, yli 181 miljoonaa. Kyse on myös siitä, mihin miljoonalukuja verrataan.

Keskeisten palvelujen määrärahat kasvavat 4,5 – 5,6 % verrattuna tämän vuoden budjettiin, mutta kasvu on vain 3 % luokkaa verrattuna arvioon tänä vuonna toteutuviin menoihin. Kolmen prosentin lisäys tänä vuonna toteutuvaan tasoon ei riitä kattamaan edes kuntien peruspalveluindeksi 3,5 % nousua ja 1,3 % väestönkasvua.

Palvelujen alibudjetoimisen lopettamisen sijasta kaupunki ohjaa ylijäämävarat investointeihin, jotka kohoavat ensi vuonna kaupunkiliikenne mukaan lukien noin 1,3 miljardiin. Lisäksi vuosien mittaan kertyneistä ylijäämistä yli miljardi makaa pankkitileillä.

Missä työllisyysohjelma?

Työttömiä on Helsingissä ennätysmäärä, noin 50 000. Heistä lähes puolet on pitkäaikaistyöttömiä. Samaan aikaan avoimia työpaikkoja on tarjolla vain 2 000.

Budjettiesityksessä on varattu 117 miljoonaa euroa ns. sakkomaksuihin, joita kunnat joutuvat maksamaan Kelalle, jos eivät onnistu työllistämään työttömiä. Mitään työllisyysohjelmaa ei esitetä. Virheellisellä tulkinnalla uudesta laista on lopetettu työllistäminen palkkatuella kaupungin tehtäviin. Samaan aikaan useissa kaupungin peruspalveluissa on pulaa työntekijöistä.

Helsingillä on haasteita työntekijöiden saamisessa tehtäviin, joissa palkka on matala tai joissa se on selvästi jäljessä yksityisen puolen palkoista. Näiden ongelmien helpottamiseksi kaupungilla on erityinen palkkakehitysohjelma, mutta sen jo ennestään vähäistä määrärahaa pienennetään taas. Summaa on supistettu 7 miljoonasta vuonna 2023 vähitellen, ja nyt ohjelmaan esitetään enää 4 miljoonaan

Sote-lähipalveluja harkitaan uudelleen

Asukkaiden toiminta lähiterveysasemien, neuvoloiden ja muiden sote-lähipalvelujen puolesta näkyy budjettiesityksessä kirjauksena, jonka mukaan sote-toimialan ”palveluverkkoa kehitettäessä varmistetaan, että palvelut ovat riittävän lähellä ja helposti saavutettavissa”. Toisaalta budjetin investointiosaan sisältyy edelleen rahoitus Haagan, Malmin ja Oulunkylän uusille jättikeskuksille, joihin keskitettäisiin 2030-luvulla terveys-, perhe- ja hyvinvointipalvelut. Tähän kohtaan investointisuunnitelmassa on kuitenkin lisätty merkintä: ”vuoden 2026 aikana selvitetään Haagan ja Oulunkylän perhe-, terveys- ja hyvinvointikeskusten uudisrakennushankkeiden korvaavia tilaratkaisuja”.

Asukastoimintaa lähiterveysasemien ja muiden julkisten lähipalvelujen puolesta kannattaa siis jatkaa. Ja sitä tarvitaan, jotta valmisteluun saadaan vaihtoehtoja palvelujen keskittämisuskolle.

Helsinki voisi muutenkin nousta vastustamaan sote-uudistuksen alimitoitettua rahoitusta, joka ajaa ympäri maata karsimaan palveluverkkoa. Helsingillä on varaa pitää kiinni oikeistohallituksen ajamaa paremmista normeista hoitoon pääsyssä, olla perimättä terveyskeskusmaksuja, lisätä vanhuspalveluja, laajentaa yhteisötalojen verkostoa ja myös osin paikata sote-järjestöjen valtionavustusten leikkaamista.

Helsinkiin kehitellään omaa omalääkärimallia 6 miljoonalla, mutta malli rajoittuu erityisesti paljon palveluja tarvitseviin ja monisairaisiin. Tämä rajoittaa sen merkitystä eriarvoisuuden vähentämisessä ja ennaltaehkäisevässä toiminnassa.

Asumisen perusongelmat sivuutettu

Budjettiesityksen tekstipuolelle on kirjattu monia ongelmia, jotka kärjistävät Helsingin asunto-ongelmia. Mutta merkittävät toimet asuntokriisin ehkäisemiseksi puuttuvat.

Kun asuntojen vuokrat ja hinnat ovat karkaamassa pientuloisten ulottumattomiin, valtio ajaa alas säännellyn ara-asuntotuotannon rahoitusta, Hitas-asuntotuotanto on päätetty lopettaa ja paine asuinalueiden eriarvoistumiseen kasvaa, tarvitaan kiireellisiä toimia.

Kaupungin asunto-ohjelman painopiste pitäisi siirtää omistusasunnoista edullisiin vuokra-asuntoihin. Hekan vuokrien nousun hillitsemiseksi pitäisi uudistaa Hekan uustuotannon rahoitus niin, että se ei nosta kohtuuttomasti Heka-asuntojen vuokria. Nopeana keinona hillitä Hekan vuokrien nousua tarvitaan budjettiin esitetyn Hason ohella Hekan pääomittamista.

Kaupunkiympäristötoimialan budjettiin esitetään rahoitus 8 luonnonsuojelualueen perustamiseen, mikä on kolme enemmän kuin aiemmin. Sen sijaan kansallisen kaupunkipuiston perustaminen jää edelleen odottamaan ratkaisuja.

Tonttivuokrien korottaminen kyseenalaisiin markkinahintoihin vedoten laajenee siirtolapuutarhoihin.

HSL:n lippujen hintojen korotukset

Helsinki oli aikoinaan sopimassa joukkoliikenteen infrahankkeiden rahoittamisesta suurelta osin HSL:n eli käytännössä HSL:n lippujen hintojen kautta. HSL:n suurimpana toimijana Helsingillä on myös mahdollisuus luoda tilanne, jossa HSL-alueen kunnat ja valtio neuvottelevat uuden mallin infrahankkeiden rahoittamiseen. Kaupungin budjettiesitys perustuu kuitenkin HSL:n lippujen hintojen korotusten jatkamiseen. Tämä lisää eriarvoisuutta liikkumisessa ja ehkäisee joukkoliikenteen osuuden lisäämistä, joka olisi tärkeää myös päästöjen vähentämiseksi.

Budjettiesityksessä panostetaan lisää pyöräilyväylien investointeihin. Sen sijaan jalankulkua edistävät toimet jäävät vaatimattomiksi.

Koulutuksessa pientä valoa

Kasvatuksen ja koulutuksen toimialalla budjettiesityksessä on pieniä avauksia parempaan. Peruskoulun 1.-2. luokkien ryhmäkokoja pienennetään, oppimisen tuen resursseja lisätään, koulukirjoihin tulee lisää resursseja ja varhaiskasvatuksen henkilöstön sijaisjärjestelmää parannetaan. Rahoitusta lisää se, että toimialaan ei enää sovelleta mekaanista tuottavuustavoitetta.

Budjettiesityksen perusteluissa luvataan ammatillisen koulutuksen ”riittävä lähiopetus ja opetuksen tuki sekä riittävät yleissivistävät opinnot”. Rahaa ammatilliseen opetukseen lisättiin kuitenkin vain 3 miljoonaa, kun koko määräraha on 138 miljoonaa. Näin pieni lisäys ei riitä alkuunkaan, ei kata edes kustannusten nousua.

Kulttuurin ja vapaa-ajan rooli laajenee

Kaupungin ylläpitämät yhteisötalot (asukastalot) siirtyvät kaupunginkanslian alaisuudesta kulttuurin ja vapaa-ajan toimialalle. Tämä tarjoaa mahdollisuuksia, mutta samalla on tärkeä pitää huolta siitä, että yhteisötalojen toimintaidea ei supistu. Niillä on tärkeä rooli kaikille avoimina ”yhteisinä olohuoneina” ja yhteisöllisenä toiminta syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Hyvinvointia ja terveyttä edistävä toiminta esitetään muutenkin tärkeäksi osaksi kulttuurin ja vapaa-ajan toimialaa.

Toimialan määrärahojen lisäykset painottuvat lähinnä liikuntaan ja eräisiin liikuntatiloihin, uuteen arkkitehtuuri- ja designmuseoon, kahteen uuteen nuorisotaloon ja nuorten kesätyöseteleihin. Kulttuurijärjestöjen avustusten lisäys jää pieneksi.

Missä asukkaiden osallistuminen?

Periaatteessa asukkaiden pitäisi voida osallistua ja vaikuttaa kaupungin päätöksiin. Talousarvion valmistelussa tämä ei toteudu, vaikka se on ehkä tärkein asukkaiden elämään vaikuttava kaupungin päätös.

Osallistuminen on rajoitettu osallistuvan budjetoinnin OmaStadi-malliin, jossa asukkaat voivat ohjata vain muutamaa promillea kaupungin menoista ja vain hankkeisiin, jotka eivät koske kunnan olemassa olevaa toimintaa. Toki OmaStadissakin voi vaikuttaa, esimerkiksi nyt tukemalla mm. aloitetta humanitaarisesta avusta Gazaan.

Osallistuvan budjetoinnin laajentaminen lähidemokratiaksi, jolla asukkaat voisivat vaikuttaa asuinalueensa kehitykseen, voisi nostaa asukkaiden tarpeet koko budjetin valmistelun keskeiseksi lähtökohdaksi. Samalla se muuttaisi asukkaiden ja päätöksenteon suhdetta, antaisi osallisuudelle ja demokratialle lisää sisältöä ja merkitystä.

Lisätietoja:
Kokoomuksen, SDP:n, vihreiden, Vasemmistoliiton ja RKP:n edustajien sopima esitys Helsingin talousarvioksi 2026 ja taloussuunnitelmaksi 2026-2028.

Artikkelin kuva Sakari Röyskö/Helsingin kaupunki ja artikkelin taulukko Eespäin-lehti 2/2025