”Suomi luottaa Yhdysvaltoihin”, sanoi ulkoministeri Elina Valtonen Ruotsin Sälenin turvallisuuskokouksessa. Tuskin enää kehtaisi sanoa, kun presidentti Donald Trump aikoo liittää Grönlannin, osan Nato-liittolaismaasta, Yhdysvaltoihin ja tarvittaessa vaikka asevoimalla. Mutta mitä johtopäätöksiä on syytä tehdä siitä, että Yhdysvaltoihin ei voi luottaa? Siitä Suomen poliittinen eliitti on hiljaa.

Kun Suomi haki Naton jäsenyyttä, sitä perusteltiin Naton sotilaallisen voiman ja viime kädessä Yhdysvaltojen ydinpelotteen tuomalla turvalla ja yhteisillä arvoilla. Nyt presidentti Trump puhuu avoimesti siitä, että hän joutuu valitsemaan Grönlannin ja Naton välillä pyrkiessään varmistamaan ilmastomuutoksen myötä kasvavan merkityksen saavien Grönlannin mineraalivarojen ja pohjoisten kauppareittien hallinnan Yhdysvalloille.

Yhdysvaltojen uudessa turvallisuusstrategiassa lähdetään siitä, että Naton eurooppalaisten jäsenvaltioiden on huolehdittava itse puolustuksestaan. Eurooppa nähdään jopa mahdollisena uhkana muuttoliikkeiden muuttaessa sen ”ei-eurooppalaiseksi” ja siksi Yhdysvallat tukee maahanmuuttopolitiikkaa kiristäviä puolueita Euroopan maissa. Euroopalla on strategiassa merkitystä Yhdysvalloille lähinnä sen hakiessa lisää markkinoita ja liittolaisia Kiinaa vastaan.

*****

Suomen ulkopolitiikassa on korostettu diplomatiaa, kansainvälistä yhteistyötä, YK:n roolia ja kansainvälistä oikeutta. Presidentti Trump ei niistä piittaa vaatiessaan Grönlantia Yhdysvaltojen omistukseen, kaapatessaan Venezuelan presidentin ja julistaessaan ottavansa maan öljyvarat hallintaansa, neuvotellessaan Putinin kanssa Ukraina sivuuttaen Ukrainan rauhasta ja kiristäessään Ukrainalta mineraalisopimuksen, sopiessaan Israelin kanssa Gazasta palestiinalaiset ja YK:n päätökset sivuuttaen, painostaessaan tulleilla, julistaessaan läntisen pallonpuoliskon Yhdysvaltojen omaksi takapihaksi ja määrätessään Yhdysvallat irtaantumaan kymmenistä YK:n järjestöistä ja sopimuksista, mukaan lukien ilmastosopimus ja ydinaserajoitussopimukset.

Yhteisten arvojen ja turvallisuuden sijasta Trumpin politiikka lisää turvattomuutta ja pyrkii tietoisesti murentamaan YK:n asemaa ja periaatteita. Eikä kyse ole vain Trumpista. Samaa on nähty Yhdysvaltojen aiempien presidenttien aikana, muun muassa hyökkäyksessä Afganistaniin ja Irakiin, Panaman miehityksessä, Kuuban saarrossa….

Uutta on se, että nyt voimapolitiikka ja imperialistiset pyrkimykset kohdistuvat Grönlannissa Nato-liittolaista vastaan, ja että Trump pyrkii sopimaan Ukrainasta Venäjän kanssa sivuuttaen eurooppalaiset kumppaninsa.

Muiden Nato-maiden ja EU:n roolina on maksaa laskut. Trumpin mielistely, EU:n myönnytykset tullipolitiikassa ja Nato-maiden lupaukset jättimäisistä asekaupoista Yhdysvalloista eivät ole hillinneet Trumpin uhoa. Ne ovat vain vahvistaneet kuvaa heikosta Euroopasta.

*****

Nato-jäsenyyttä suurempia riskejä liittyy Suomen kannalta kahdenväliseen DCA-sopimukseen Yhdysvaltojen kanssa.

DCA-sopimus antaa Yhdysvalloille oikeuden perustaa Suomeen 15 tukikohtaa ja muuta sotilasaluetta, joilla tapahtuvasta toiminnasta se voi halutessaan yksin päättää. Suomella ei ole edes oikeutta valvoa, mitä aseistusta Yhdysvallat sijoittaa noihin tukikohtiin ja varastoihin tai kuljettaa Suomen kautta. Tällä voi olla vakavia seurauksia, jos Yhdysvaltojen ja Venäjän väliset jännitteet kasvavat arktisella alueella.

Suomen sitoutuminen Yhdysvaltoihin DCA-sopimuksen ja hävittäjähankintojen kautta on osoittautunut kyseenalaiseksi ja lyhytnäköiseksi, kun suurin turvallisuusuhka ei olekaan Venäjä, saati Kiina, vaan Yhdysvaltojen kiihdyttämä asevarustelu ja imperialismi.

*****

Maailmanjärjestys on muuttumassa. Mutta kyse ei ole kamppailusta demokraattisten ja autoritaaristen valtojen välillä, kuten nykyistä vaihetta usein kuvataan.

Kun Yhdysvallat katsoo oikeudekseen toimia kansainvälisestä oikeudesta piittaamatta, ottaa hallintaansa toisten maiden alueita, ryöstää luonnonvaroja ja murentaa YK:n ympärille rakentunutta kansainvälistä sopimusjärjestelmää, se pyrkii vahvistamaan heikentyvää asemaansa militarismin ja imperialismin keinoin.

Miksi Suomi tukisi suoraan tai hiljaisesti Yhdysvaltojen ylivaltapyrkimyksiä? Maapallon tulevaisuus ei voi rakentua Trumpin edustamaan fossiilikapitalismin pönkittämiseen, vastakkainasetteluun Kiinan kanssa, ihmiskunnan enemmistön alistamiseen ja ylikansallisten suuryhtiöiden vallan vahvistamiseen. Suomen poliittisen johdon kieltäytyminen tuomitsemasta USA:n ja sen tukeman Israelin ilmiselviä kansainvälisen oikeuden loukkauksia on romuttanut Suomen positiivista kuvaa maailmalla ja tehnyt meistä osan kaksoisstandardeilla pelaavien rikkaiden maiden ryhmää.

Suomessa on syytä arvioida uudelleen DCA- ja Nato-sopimuksia. Niiden perustaksi ei ole yhteisiä arvoja ja tavoitteita. Ne solmittiin Venäjän aloitettua laajamittaisen hyökkäyksen Ukrainaan, mutta ne eivät lisää turvallisuutta vaan jännitteitä Naton etulinjaksi muuttuneilla Suomen rajoilla.

Suomessa on syytä palata rauhanpolitiikkaan ja sotilaallisen liittoutumattomuuteen, aloitteisiin ydinaseettomasta Pohjolasta, aktiivisuuteen Euroopan turvallisuusjärjestelmän uudistamiseksi ja toimintaan YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamiseksi.

Yhdysvaltojen vaatimuksesta Natossa ja EU:ssa kiihdytetty jättimäinen asevarustelu ja investoiminen soteteollisuuteen vaikeuttaa julkisten palvelujen ja sosiaaliturvan rahoitusta, talouden ekologisen rakennemuutoksen toteuttamista ja positiivisten näköalojen avaamista. Maailma tarvitsee asevarustelun ja sotapolitiikan sijaan yhteistyöhön perustuva yhteistä turvallisuutta, joka asettaa ihmisten tarpeet ja ympäristön suojelemisen taloudellisen voitontavoittelun edelle.

 

(Artikkelin kartta pohjoisnavan alueesta Wikimedia Commons)