Hamasin ja Israelin välille sovittu tulotauko tuo toivoa kansanmurhan kauheuksia kokeneille Gazan asukkaille. Heillä on myös suuri ansio sopimuksen syntymisessä, kun he ovat kieltäytyneet luovuttamasta Gazaa Israelille ja luoneet painetta myös Hamasin johtajille hyväksyä kompromissi sodan lopettamiseksi.

Iso merkitys on ollut myös kansainvälisellä Palestiina-solidaarisuusliikkeellä. Se on vaikuttanut Yhdysvaltojen ja monien muiden maiden politiikkaan. Israelin johdon pyrkimys käyttää Hamasin sotilaallisen siiven kaksi vuotta sitten tekemää yllätysiskua palestiinalaisten leimaamiseen terroristeiksi ja Palestiinan hävittämiseksi kansakuntana ei ole onnistunut. Gazan systemaattinen tuhoaminen on päinvastoin tuonut Netanjahun hallinnolle terroristin leiman. Trump puolestaan on pyörtänyt puheensa Gazan etnisestä puhdistamisesta.

Viimevaiheessa tulitauon sopimiseen johti se, että Israelin johto menetti Yhdysvaltojen tuen ja Tramp alkoi painostaa Israelia. Juuri Yhdysvaltojen poliittinen, sotilaallinen ja taloudellinen tuki on tätä ennen mahdollistanut Israelin jo vuosikymmeniä harjoittaman palestiinalaisalueiden miehittämisen, joukkotuhoamisen Gazassa ja hyökkäykset useisiin naapurimaihin. Kyse oli myös Yhdysvaltojen laajemmista intresseistä arabimaissa, joita Netanjahun raivopäinen sodankäynti uhkasi. Arabimailla ja erityisesti neuvottelujen välittäjillä – Qatar, Egypti ja Turkki – oli vaikutusta siihen, että Hamas sai mahdollisuuden neuvotella joistain kohdista Trumpin alun perin ehdottomana esittämässä 20 kohdan suunnitelmassa.

Vasta ensimmäinen vaihe

Tulitauko on vasta ensimmäinen vaihe vaikealla tiellä kohti rauhaa, kuten ensiarvioissa on korostettu. Jatko riippuu paljon siitä, jatkaako Trumpin hallinto Israelin painostamista myös seuraavien vaiheiden toteuttamisessa. Trumpin hallinnon motivaatio tähän riippuu myös arabimaiden suunnasta tulevasta paineesta.

On syytä toivoa ja minusta monia syitä myös odottaa, että aseet hiljenevät. Se, miten pysyvästi, riippuu tämän ensimmäisen vaiheen toteuttamisesta, vetäytyykö Israelin armeija Gazan laidoille, luopuuko Hamas aseista, sujuuko israelilaisten panttivankien ja palestiinalaisten poliittisten vankien vapauttaminen. Tulitaukosopimus voi kohdata vastustusta Israelin hallituksessa äärioikeistolaisten ministereiden taholta, mutta gnessetissä, parlamentissa sille löytyy enemmistö.

Uutistietojen mukaan Israel on jatkanut vielä tänään Gazan pommituksia. Aseiden hiljeneminen on välttämätöntä humanitaarisen avun saamiseksi nopeasti Gazaan. Avun jakamisen onnistumiseksi on Gazassa aiemmin toimineiden YK:n ja muiden kansainvälisten avustusjärjestöjen päästävä takaisin alueelle.

Miten jatkoa?

Miten sitten eteenpäin, seuraaviin vaiheisiin tiellä rauhaan? Siihen liittyy paljon avoimia ja vaikeita kysymyksiä. Jos paine sopimuksiin ei jatku, on vaara käydä samalla tavalla kuin tämän vuoden alussa tehdylle sopimukselle, josta Israel irtaantui ensimmäisen vaiheen lopussa.

Jatkoa ajatellen tärkeää on se, miten palestiinalaiset pääsevät itse vaikuttamaan ratkaisuihin. Miten Gazaan muodostetaan palestiinalainen hallinto, joka ei ole Hamasin johtama – mutta ei syrjäytä kokonaan Hamasin poliittista toimintaa. Hallintoa ei voi siirtää myöskään arvovaltansa menettäneen ja pahasti korruptoituneen Palestiinalaishallinnon (PA) varaan.

Kiireellinen asia on se, mistä maista ja millaisin valtuuksin kootaan valvomaan tulitaukoa. Se on keskeistä myös humanitaarisen avun perille saamiseksi. Voisiko YK:lla olla roolia sekä rauhanturvaamisessa että humanitaarisen avun järjestämisessä?

Taloudellisesti on edessä jättimäinen urakka jälleenrakentaa lähes kokonaan tuhottu Gazan alue: noin 2,5 miljoonan asukkaan asunnot, sairaalat, koulut ja muut palvelut. Pääsevätkö palestiinalaiset kehittämään siinä omaa talouttaan ja elinkeinojaan, vai alistetaanko jälleenrakentaminen amerikkalaisten ja muiden ulkomaisten firmojen bisneksille?

Palestiinan valtion tunnustamisen ajankohtaisuus

Viime kädessä rauhan saavuttaminen edellyttää Trumpin 20 kohdan suunnitelman laajentamista palestiinalaisten itsemääräämisoikeuden tunnustamiseen ja itsenäisen Palestiinan valtion muodostamiseen Israelin rinnalle. Se tarkoittaa ensivaiheessa Israelin väkivallan ja miehityspolitiikan lopettamista myös Länsirannalla ja Itä-Jerusalemissa.

Tässä on haastetta myös meille jatkaa Palestiina-solidaarisuustoimintaa. Vaatimukset Palestiinan valtion tunnustamisesta ovat ajankohtaisia, kun Israelin hallinto ei halua hyväksyä sitä rauhansuunnitelman tavoitteeksi. Euroopan unionin rooli on ollut Palestiinan kysymyksessä surkea. Haluttomuus käyttää  EU:n poliittisia ja taloudellisia keinoja Israelin painostamiseksi, on jättänyt EU:n sivuraiteille. Humanitaarisen avun antamista voivat vauhdittaa EU:n ja valtioiden ohella kunnat, ammattiliitot ja monet muut järjestöt.

Kansainvälistä painostusta tarvitaan, jotta sovittu tulitauko johtaa lopulta rauhaan.

 

(Artikkelin kuva wikimedia commons)