Helsingin tilinpäätös viime vuodelta on 362,6 miljoonaa euroa ylijäämäinen ja kaupunkikonsernin tulos yhteensä 430 miljoonaa ylijäämäinen. Rahaa asukkaiden hyvinvointiin ja palvelujen parantamiseen siis riittäisi. Siitä huolimatta kaupunginhallituksen ryhmien sopima esitys alkavan nelivuotiskauden kaupunkistrategiaksi ”Helsinki, josta voimme olla ylpeitä” jatkaa useimpien palvelujen alibudjetoimista.

Kuntavaalien tuloksena valtuustossa on punavihreä – SDP:n, vihreiden ja Vasemmistoliiton – enemmistö. Kokoomuksen, SDP:n ja vihreiden johdolla valtuuston strategia jatkaa kuitenkin pääosin entistä linjaa. Huolet eriarvoistumisesta, lapsiperheiden palveluista ja luonnosta näkyvät sanoissa, mutta eivät muutoksina taloutta ja rakentamista koskevissa rakenteellisissa ja määrällisissä linjauksissa. Muutamissa kysymyksissä näkyy myös asukas- ja kansalaisliikkeiden vaikutus.

Etenkin asumisen kohtuuttoman korkeita kustannuksia, ikääntyvien helsinkiläisten palveluja, henkilöstön riittävyyttä, laajaa työttömyyttä, lähipalveluja, lähiluontoa, maahanmuuttajien tarpeita ja joukkoliikennettä koskevat haasteet jäävät vaille ratkaisuja.

Talouden kestämätön kestävyysperiaate

Kaupunkistrategian talouslinja kiteytyy ”talouden kestävyysperiaatteeksi”, joka ”koostuu käyttötalouden menojen kasvun hallinnasta, investointitason kohtuullisuudesta sekä sosiaali-, terveys- ja pelastuspalveluiden valtionrahoitteisuusperiaatteesta…. Samalla teemme määrätietoisesti töitä kaupungin tuottavuuden parantamiseksi kohdennetuin tuottavuustoimin” (strategia s. 27). Verojen luvataan olla korottamatta ja esitykset valtion rahoituksen lisäämisestä esitetään kovin vaimeasti.

Tämä tarkoittaa niukkuutta erityisesti sosiaali-, terveys- ja pelastuspalveluissa. Niiden rahoitus rajataan vain valtionrahoitukseen, vaikka laki sallisi myös kaupungin omien varojen käyttöä. Lisäksi tuottavuustavoitteen kaksinkertaistaminen kohdistuu ankarimmin sotepe-palveluihin rajoittamalla mahdollisuuksia korjata henkilöstövajausta. Niukkuuden jatkaminen näissä palveluissa on pidemmän päälle kestämätöntä, koska se lisää kalliimmaksi käyviä erikoistason palvelujen, pitkäaikaishoidon ja työttömyyden kuluja.

Palvelujen saatavuuden ongelmiin vastataan hieman kasvatuksen ja koulutuksen sekä kulttuurin ja vapaa-ajan toimialoilla, joiden ”ydinpalveluja” tuottavuusvaade ei koske.

Henkilöstön veto- ja pitovoimaa luvataan lisätä, mutta mitään konkreettista siihen tarvittavan rahoituksen lisäämisestä ei esitetä.

90-luvun lamaa pahempi työttömyys ei saa erityistä huomiota eikä kaupunki lupaa itse lisätä työpaikkoja. Kuvaavaa on, että työllisyyttä ei edes mainita luvussa, jossa kuvataan kaupungin talouden kivijalkoja.

Lähipalvelujen käsite hämärretty

Kaupunkistrategian painopisteissä korostetaan asuinalueiden kehittämistä. Muotoiluissa on kuitenkin hämärretty lähipalvelujen käsite. Kävelyetäisyydellä saatavien lähipalvelujen sijaan puhutaan ”saavutettavista palveluista”. Positiivista ovat maininnat ”ruohonjuuritason kaupunkikulttuurin ja kaupunkilaisten omaehtoisen kaupunkitilan käytön mahdollistamisesta”.

Helsinki pitää kiinni 14 vuorokauden tavoitteesta lääkärille ja hoitajalle pääsyssä, vaikka Orpon-Purran hallitus on siitä luopunut. Omalääkärimallia sovelletaan paljon palveluja tarvitsevien, pitkäaikaissairaiden ja muiden sitä nimenomaisesti itselleen haluavien palveluissa – ei kattavasti osana terveysasemien toimintaa. Lisäksi osa omalääkärimallista toteutetaan yksityisen ammatinharjoittaja -mallin kokeiluna.

Kamppailu lähiterveysasemista jatkuu

Asukkaiden kannanotot koillisen Helsingin lähiterveysasemia puolesta on sivuutettu ja jättikeskusten rakentaminen jatkuu toteuttamalla Malmin terveys- ja hyvinvointikeskus. Strategian mukaan muussa perusterveydenhuollon palveluverkon kehittämisessä nojaudutaan olemassa olevaan palveluverkkoon.

Muotoilu sinällään voi tarkoittaa sitä, että tällä nelivuotiskaudella ei rakenneta muita jättikeskuksia, mutta virkakoneisto jatkaa muuallakin jättikeskusten valmistelua – ellei nyt lisää aikaa saava asukastoiminta painosta päättäjiä ottamaan selvästi kantaa lähiterveysasemien puolesta. Uusien jättikeskusten toteuttamista voi tosin jarruttaa myös strategiaan esitetty linjaus, jonka mukaan investoinnit niihin pitää rahoittaa valtion rahoituksella.

Missä ikääntyvien palvelujen resurssit?

Kaupunkistrategian tapaa kertoa tavoitteista esittämättä niiden toteuttamisen edellyttämiä resursseja kuvaa lupaus ikääntyvän väestön määrän kasvun huomioimisesta palveluja suunniteltaessa. Tässähän on paljolti kyse juuri niistä sosiaali- ja terveyspalveluista, joiden resursseja alibudjetoidaan erityisen raskaasti.

Digipalvelujen osuuden lisäämiseen liittyy sentään maininta turvata tarvittaessa mahdollisuus asioida myös muuten kuin digitaalisesti – mutta taas kysymys, mistä resurssit siihen?

Kouluille lisää resursseja

Koulujen ja päiväkotien resursseista on kirjattu vähän enemmän. Strategiassa luvataan pienentää ensimmäisen ja toisen luokan ryhmäkokoja (keskimäärin kahdella eli kahdeksaantoista), turvata riittävät painetut oppimateriaalit, lisätä peruskouluihin yhteensä kaksi vuosiviikkotuntia äidinkieltä ja kasvattaa tarveperusteista rahoitusta. Lisärahoitusta osoitetaan myös lasten ja nuorten harrastamiseen.

Varhaiskasvatuksessa keskeisenä tavoitteena on osallistumisasteen nostaminen kiinnittäen erityishuomioita muuta kuin suomea tai ruotsia kotonaan puhuviin lapsiin. Strategiaan on kirjattu myös keskustelussa ristiriitaisen vastaanoton saanut tavoite siirtymisestä kaksivuotiseen esiopetukseen.

Yhteisötalotoiminta jatkuu

Kaupungin asukastaloja puolustavan verkoston aloitteita on kuultu ainakin kirjaamalla strategiaan, että ”jatkamme ja kehitämme osallistavaa budjetointia, laajennamme asukaspaneeleiden hyödyntämistä ja jatkamme yhteisötalotoimintaa”. Resurssien lisäämisestä ei tässäkään sanota mitään.

Lisää ympäristötekoja

Kaupunkistrategiassa heijastuvat kasvavat vaatimukset ilmastonmuutoksen ja luontokadon hillitsemiseen. Siinä tavoitellaan päästöjen vähentymistä 85 % vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuoden 1990 tasoon. Uusia luonnonsuojelualueita luvataan perustaa uudella luonnonsuojeluohjelmalla vuosittain kahdeksan.

Viheralueista on kirjattu tavoitteeksi puiden ja latvuspeittävyyden lisääminen ja se että kaikilla asukkailla on kohtuullinen etäisyys viheralueelle tai vesistölle. Lisäksi luvataan, että Helsingin arvokkaimmille luontoalueille ei osoiteta rakentamista.

Edellä mainittujen lupausten käytännön merkitys jää osin kysymysmerkiksi, kun arvokkaimpien luontoalueiden määrittelystä on usein kovin erilaisia näkemyksiä. Kuvaavaa on sekin, että nyt on jätetty pois aiemman strategian konkreettinen muotoilu siitä, että Keskuspuistoon ei tule uutta rakentamista. Kansallisen kaupunkipuiston perustamiselle ei vieläkään aseteta mitään aikataulua, valmistelua vain edistetään, vaikka tuo tavoite on ollut jo kolmella aiemmalla valtuustokaudella. Keskuspuiston Maunulan majan ja Haagan puron luo suunniteltua lumenkaatopaikkaa vastustava asukastoiminta näkyy strategiassa lupauksena varmistaa, että lumen hallinta ei vaaranna pienvesistöjä.

Joukkoliikenteen lippujen hinnat

Joukkoliikenteen lippujen hintojen nousua luvataan ”hillitä” ja tavoitella tilannetta, jossa helsinkiläisten lippujen reaalihinnat laskevat strategiakauden aikana vuoteen 2026 verrattuna. Lippujen hintojen nousu voi siis jatkua, mutta ”hillitysti”.

Asumisen hintaa ei kuriin

Valtuustokauden keskeisiä kaupunkirakentamista koskevia päätöksiä aiotaan tehdä Hernesaaren, Läntisen bulevardikaupungin, Koivusaaren, Pasilan, Malminkentän ja Östersundomin asuinalueista. Näistä Hanasaaren alueeseen liitetään erityisen kunnianhimoisia tavoitteita.

Kaupunkiuudistushankkeet jatkuvat Malminkartanon, Kannelmäen, Malmin, Mellunkylän ja Meri-Rastilan alueiden kehittämiseksi.

Mäkelänkadun bulevardin kokonaisuutta suunnitellaan raitiotieratkaisuun tukeutuvana. Sen toteutuksen ensimmäisessä vaiheessa viedään eteenpäin Käpylän asemaan tukeutuvaa rakentamista.

Julkisuuteen vahvasti noussut selvittely Helsinginkadun lähijunaliikenneaseman rakentamisesta liitetään strategiassa suoraan ”Pasilan ja keskustan välisen kaupunkitilan potentiaalin täysimääräiseen hyödyntämiseen” eli rakentamiseen mm. viheralueille.

Täydennysrakentamisen monilla alueilla herättämään kritiikkiin vastataan lupaamalla, että ”asuinalueiden omaleimaisuus, väljyys ja luonne säilyvät”. Samaa on luvattu ennenkin, käytäntö on ollut yleensä muuta.

Kohtuuttoman korkeisiin asumiskustannuksiin strategiassa ei tarjota ratkaisuja. Kuvitelma hintojen alenemisesta, kunhan rakennetaan vuosittain 10 000 asuntoa lisää, elää strategian taustalla. Helsingin kaltaisella alueella, johon kohdistuu jatkuvasti lisää muuttopaineita, ei hintoja ole tähänkään mennessä saatu rakentamalla kuriin. Tässä on tietysti kyse myös valtion toimista, jotka nyt vain kiihdyttävät asumismenojen nousua mm. ajamalla alas ara-järjestelmää.

Helsingissä on seurattu valtion esimerkkiä suuntaamalla asunto-ohjelmassa suurin osa rakentamisesta yksityisten markkinoiden kovan rahan asuntoihin. Hitas-järjestelmän tilalle tuodaan strategiassa vuokralta-omaksi -malli, mutta sen sisältö jää vielä auki. Kaupungin tonttivuokrien jatkuvista korotuksista ei sanota strategiassa mitään. Ei myöskään Hekan rahoituksesta.

Miksi asukkaita ei kuulla strategian valmistelussa?

Ennen vaaleja esittivät monet ehdokkaat kritiikkiä pormestarimalliin ja sen edustamaan vallan keskittämiseen. Nyt on ääni kellossa muuttunut. Strategiassa luvataan päinvastoin, että ”emme edistä muutoksia kaupungin johtamisjärjestelmään”. Samassa lauseessa on kyllä jotain hyvääkin. Siinä luvataan olla edistämättä liikelaitosten yhtiöittämisiä tai terveysasemapalveluiden uusia ulkoistuksia (s. 27).

Kaupunkistrategiassa mainitaan useammassakin kohdassa asukkaiden kuulemisen tärkeys. Miksi sitä ei toteuteta valtuustokauden tärkeimmän linjanvedon, kaupunkistrategian valmistelussa? Strategian valmistelu on alkanut virkakoneistossa jo ennen uuden valtuuston valintaa. Pohjapapereita oli uudelle valtuustolle tarjolla heti kun se aloitti. Päätökseen nyt julkistettu esitys tulee vasta 27. elokuuta. Asukkailta olisi hyvin voitu kysyä omia esityksiä ja kantaa ainakin painopisteisiin ennen kuin kaupunginhallituksen ryhmät sopivat strategiasta. Näin voisi syntyä strategia ja vähitellen myös kaupunki, josta myös asukkaat voivat olla ylpeitä.