Hoitajat vaativat tekoja, ei sanoja

17.9.2022

 

”Silmät auki päättäjät, meiltä loppuu hoitajat! Ihmisarvo hoitajille, pakkotyö pois!” raikuivat huudot eilen eduskunnan edessä. Mielenosoituksessa pakkotyölakia vastaan näkyi ja kuului hoitajien pettymys ja vihaisuus moneen kertaan heidät pettäneisiin päättäjiin. Etenkin hallituspuolueiden edustajien selittelyt ja kyvyttömyys vastata hoitajien vaatimuksiin oli kerta kaikkiaan surkeaa seurattavaa. Suorastaan myötähäpeää herätti sosialidemokraattisen kansanedustajan ”olkaa hiljaa” -huuto protestoiville hoitajille.

Hallitus työnantajien asialla

Ammattiliitot Super ja Tehy ovat jo pitkään hälyttäneet siitä, että hoito- ja hoiva-alojen matalat palkat ja resurssien alimitoittaminen vievät sote-palvelut kriisiin. Ne ovat myös vedonneet valtiovaltaan kuntien ja hyvinvointialueiden rahoituksen lisäämiseksi, jotta palkkoja ja työoloja voidaan parantaa. Sanna Marinin hallitus on toistuvasti torjunut nämä esitykset ja selittänyt, ettei se puutu työmarkkinaratkaisuihin.

Kun Super ja Tehy tekivät lakkoilmoituksillaan näkyväksi sen, miten korvaamatonta ja vaativaa työtä hoitajat tekevät, oli hallituksen vastaus laki hoitajien työtaisteluoikeuden rajoittamisesta. Lakiesitys syntyi työnantajapuolen esityksestä ja yksipuolisesti sen toivomuksia kuunnellen.

Esimerkiksi emeritusprofessori Kaarlo Tuori kritisoi lausunnossaan perustuslakivaliokunnalle sitä, että ”uhkaavan työtaistelun ja ehdotetun lain vaikutusten arviointi perustuu työnantajaosapuolen antamaan informaatioon” eikä työntekijäpuolen näkemyksiä ole esitykseen tai sen perusteluihin kirjattu. ”Jo lakiesityksen antamisella, puhumattakaan lain mahdollisesta soveltamisesta, on lakon murtamiseen vertautuvia vaikutuksia”, hän toteaa.

Super ja Tehy pitävät lakiesitystä tarpeettomana ja naisvaltaisen alan työntekijöiden perusoikeuksia loukkaavana pakkotyölakina. Lainsäädännössä on jo ennestään keinot, joilla tuomioistuin voi kieltää työtaistelun, jos se uhkaa vakavasti ihmisten henkeä ja terveyttä. Näinhän käräjäoikeus jo päättikin kolmen keskussairaalan teho-osastoille kohdistuneiden lakkojen kieltämiseksi uhkasakon nojalla.

Perusviat jäivät lakiin

Eduskunnan sote-valiokunta teki perjantaina hallituksen esitykseen muutamia korjauksia, joita erityisesti Vasemmistoliitto oli vaatinut. Lakiesityksestä poistettiin työntekijöiden henkilökohtaisen uhkasakko ja rajattiin Aluehallintoviraston mahdollisuus siirtää lakkoja neljään kertaan. Mutta monilta muilta kritiikkiä herättäneiltä osin hallituksen esitys säilyi sote-valiokunnassa ennallaan.

Superin ja Tehyn ohella on muidenkin ammattijärjestöjen ja useiden asiantuntijoiden lausunnoissa pidetty lain soveltamisalaa liian laajana. Perustuslakivaliokuntakin esitti sen rajaamista kotihoidon osalta. Laista ei kuitenkaan tehty tarkkarajaista, kuten ministerit väittävät. Sote-valiokunta ei supistunut lain hyvin laajaa ja tulkinnanvaraista soveltamisalaa.

Lakiesitykseen ei tullut myöskään ammattiliittojen toivomia täsmennyksiä siitä, että lakon kieltäminen tai siirtäminen tapahtuu todellakin vasta viimesijaisena keinona. Lakiesityksen mukaan työnantaja voi hakea AVI:lta päätöstä lakon siirtämisestä tai keskeyttämisestä. Siitä puuttuvat kriteerit, joilla arvioidaan, onko työnantaja ryhtynyt ensiksi kaikkiin muihin toimiin, joilla se voi turvata henkilöstön riittävyyden ja välttää ihmisten hengen ja terveyden vakavan vaarantumisen, kritisoivat Super ja Tehy. Viime keväänä tehohoidon yksiköissä oli lakon aikana suojelutyön velvoitteiden myötä jopa enemmän työntekijöitä kuin ennen lakkoa ”normaalitilanteessa”.

Lakiin jäi sote-valiokunnassa myös kummallinen velvoite ”huolehtia” työnantajan kanssa neuvotellen siitä, että kunnan tai kuntayhtymän käytössä on työtaistelutilanteessa laissa edellytettyihin tehtäviin tarvittava määrä työntekijöitä. Eihän ammattijärjestöillä ole mitään työnjohto-oikeutta, keinoa taata työnantajapuolen valmius sopia asioista eikä päätösvaltaa siihen, millaista palkkaa suojelutyöstä maksetaan (ja maksetaanko ajallaan vai myöhässä, kuten viimeksi hoitajien lakossa, jonka suojelutöistä osa ei ole saanut vieläkään palkkaansa).

Missä hallitusvasemmiston periaatteet?

Viimesijaisuuden valossa on syytä arvioida myös Sanna Marinin hallituksen omaa toimintaa, kun se esittää pakkotyölakia potilasturvallisuuteen vedoten. Hoitajat kysyivät perjantaina mielenosoituksessa aiheellisesti, miksi hallitus huolestuu potilasturvallisuudesta vain lakon uhatessa. Palveluja valvovalle viranomaiselle Valviralle on tehty jo ennen mitään lakkoja yli 5 000 ilmoitusta potilasturvallisuuden vaarantumisesta, joka on useimmiten johtunut henkilöstövajauksesta.

Sanna Marinin hallitukselta ja eduskunnalta on kyllä riittänyt rahaa miljardien asehankintoihin, mutta ei sote-palvelujen rahoitusvajeen korjaamiseen. Mielenosoituksessa eduskuntapuolueiden edustajat lupasivat, että palkkoihin löytyy rahaa, kunhan Super ja Tehy tekevät sopimuksen Kuntatyönantajan kanssa. Mutta samojen puolueiden edustajat kokoomuksesta Vasemmistoliittoon ovat Kuntatyönantajan johdossa linjanneet, että rahaa parempiin palkkoihin ei riitä.

Hallitus ja Kuntatyönantaja eivät ole suostuneet tunnustamaan sitä tosiasiaa, että hoitajien matalat palkat ja kohtuuton työmäärä ajavat sote-palveluja yhä pahempaan kriisiin. Ilman valtion lisärahoitusta kunnille ja uusille hyvinvointialueille ei hoitajapulaa ratkaista. Pakkotyölailla hallitus vain pahentaa tilannetta.

Vasemmistoliiton johto on selitellyt pakkotyölain hyväksymistä sillä, että muuten puolue olisi joutunut pois hallituksesta. Arvovalinta tietysti sekin. Mutta en ole kovin vakuuttunut siitä, että Sanna Marin ja SDP olivat valmiita hajottamaan hallituksen tällaiseen kysymykseen ja menemään kohti vaaleja epävarmalla 101 edustajan pohjalla. SDP:lle on päinvastoin tarpeen sitoa VAS mukaan hallitukseen, kun se on tekemässä mm. pakkotyölain kaltaisia työntekijöiden etujen vastaisia ratkaisuja. Ministeripaikat olivat Vasemmistoliiton johdolle kuitenkin tärkeämpiä kuin hoitajien taistelun tukeminen ja sote-palvelujen palkkakriisin ratkominen.

Hoitajaliittojen esittämässä palkkaohjelmassa ei ole kyse mahdottomista summista. Ns. yleisen linjan palkankorotusten päälle tulisi vuosittain nykytilanteen pohjalta arvioiden noin 300 miljoonaa euroa, josta suurin osa palaisi takaisin valtiolle ja kunnille tuloveroina ja arvonlisäveroina. Eikä hoitajien palkkojen ja työolojen parantaminen ole muutenkaan vain menoerä. Se on tärkeää kaikille meille, jotka tarvitsemme hyvää hoitoa itsellemme ja läheisillemme. Kun julkisten sote-palvelujen rahoitus tulee lähes kokonaan valtiolta, miksi hallitus ei halua päättää, että se osoittaa Kuntatyönantajalle ja hyvinvointialueille lisää rahaa hoitajien palkkojen parantamiseksi?

(Lisätty 18.9. lause lain määräaikaisuudesta.)

© 2022 Yrjö Hakanen
webDesign: Mekanismi »