Kaksi näytelmää 100-vuotiaasta Suomesta

14.1.2018

Sattumoisin näin tänä viikonloppuna kaksi 100-vuotiaasta Suomesta kertovaa näytelmää: Lahden kaupunginteatterissa perjantaina Täällä Pohjantähden alla ja KOM-teatterin aulanäyttämöllä Koko Suomi vihaa. Siinä välissä mukana pohtimassa tämän maan ja maailman tilaa Ay-väen rauhanpäivillä.

***

Joissain arvioissa kyseltiin, miksi Tuntemattomasta sotilaasta tehtiin jo kolmas elokuvaversio. Mitään tällaista ei tarvitse kysellä Ari-Pekka Lahden ja Juha Malmivaaran uudesta tavasta tuoda näyttämölle Täällä Pohjantähden alla.

Lahden kaupunginteatterin esitys luottaa siihen, että katsojat tuntevat Väinö Linnan kertoman tarinan Suomen historiasta ja sen murroksista. Samalla kun se hylkää tiukan realistisen kuvauksen, näytelmä kuvaa työväenliikkeen syntyä ja 1918 kansalaissodan tapahtumia yleisemmällä, sekä yksilöitä että yhteisöä koskevalla tasolla.

Näyttelijät tulevat alussa lavalla paljain jaloin, pukeutuvat ikään kuin sattumalta heille osuviin rooleihin ja joutuvat tekemään valintoja suurten yhteiskunnallisten tapahtumien pyörteissä. Jotkut nousevat rooleissaan enemmän esille, mutta kaikki ovat lähes koko ajan näyttämöllä ja liikkeessä, joukkoja ja yhteisöä. Hannu Kellan musiikki luo siihen tunnelmia ja liittää ne välillä myös näihin aikoihin. Näyttämöä hallitsevat vastakkaiset seinät, lautalattia ja juuret.

Hieno esitys, joka tekee kunniaa Väinö Linnan klassikolle ja tuo sen kysymykset luokkayhteiskunnan eriarvoisuudesta ja työväen pyrkimyksistä vapautua riistosta ja sorrosta nykyteatterin kielellä tähän aikaan.

***

Koko Suomi vihaa on alaotsikkonsa mukaisesti ”ihana musiikki-vihoittelu”. Anna, Oona ja Laura Airola ovat koonneet ihmisiä haastatellen toreilta, vihapuhelimeen ja sähköpostiin tarinoita siitä, mitä ihmiset vihaavat.

Niistä on syntynyt iltamahenkinen esitys, jossa huumorin keinoin näytetään, miten vihapuhe nousee elämäntilanteista, voi kohdistua ihan älyttömällä tavalla ja saa pahimmillaan sikamaisen muodon.

Tässäkin esityksessä musiikilla on iso rooli ja laulut soivat hienosti, kuten kunnon iltamissa pitääkin.

Anna, Oona ja Laura Airola. (Kuva Mark Sergeev).

© 2018 Yrjö Hakanen
webDesign: Mekanismi »