Miksi ministeri Valtonen puolustaa Israelin hyökkäystä Iraniin?

Ulkoministeri Elina Valtonen on asettunut taas puolustamaan Israelia, tällä kertaa sen hyökkäystä Iraniin. Valtosen mukaan kyse on Israelin itsepuolustuksesta Iranin ja sen ydinaseiden uhatessa Israelin olemassaoloa. Mitään sanottavaa hänellä ei ollut siitä, että Israel syyllistyy ilmiselvään sotarikokseen iskiessään ydinlaitoksiin.
Kansainvälisen Atomienergiajärjestö IAEAn mukaan Iranin ei ole kehittänyt ydinasetta, joskin on kasvattanut rikastetun uraanin varastoaan. Iranin ydinenergiaohjelman valvontaa koskevasta sopimuksesta aiemmin Israelin painostamana irtisanoutunut Yhdysvallatkin palasi neuvottelupöytään Iranin kanssa. USAn tiedusteluviranomaisten mukaan Iranilla ei ole myöskään päätöksiä ydinaseiden kehittämisestä.
Alueen ainoa ydinasevalta on Israel, joka ei ole suostunut allekirjoittamaan ydinsulkusopimusta. Iran on sen allekirjoittanut ja päästänyt IAEAn tarkkailijat maahan – toisin kuin Israel. Iskemällä nyt Iraniin laajemmin kuin koskaan, Israel ei ainakaan edistä neuvotteluja Iranin ydinenergiaohjelman valvonnasta. Israelin hyökkäystä on seurannut Iranin ilmoitus, että se ei jatka neuvotteluja.
Israelin hyökkäys Iraniin tapahtui vain muutama päivä ennen kuin Yhdysvaltojen ja Iranin edustajien piti tavata jatkamaan neuvotteluja. Israelin johto ei halua näiden neuvottelujen onnistuvan, koska se johtaisi Iranin vastaisten pakotteiden lieventämiseen ja Iranin aseman vahvistumiseen. Israel haluaa käyttää hyväksi tilannetta, jossa Iran on sisäisten ongelmiensa ja läheisten liittolaistensa heikentymisen takia heikossa asemassa.
Todennäköisesti Israelin iskujen ajoitukseen on vaikuttanut sekin, että ensi viikolla piti olla Ranskan ja Saudi-Arabian kutsuma Palestiina-konferenssi, jonka keskeisenä tavoitteena on edistää kahden valtion mallia. Tämäkin konferenssi on nyt Israelin laajentaman sodan seurauksena lykätty toistaiseksi.
Pääministeri Netanjahu käyttää sotaa myös keinona pelastaa hallituksensa, joka on uhannut kaatua sisäisten ristiriitojensa ohella myös vähentyneeseen tukeen Knessetissä. Sota on Netanjahulle myös henkilökohtainen intressi välttää oikeudenkäyntejä korruptiosta ja sotarikoksista. Iskuilla Iraniin Netanjahu suuntaa huomiota pois myös Gazassa jatkuvasta kansanmurhasta ja Länsirannan miehityksen laajentamisesta.
Miten kauan ja miten laajalle Netanjahun ja hänen äärioikeistolaisen hallituksensa sotahulluus saa jatkua? Se riippuu Iranin vastatoimien ohella ja niitä enemmänkin siitä, miten muu maailma reagoi. Mitä tekevät Kiina, EU, arabimaat… ja myös Yhdysvallat. Alueen energiavaroilla ja energian kuljetusreiteillä on iso merkitys maailmantaloudelle. Ja Iranilla on monia keinoja niin halutessaan puuttua näihin energiavirtoihin.
Miksi Suomen ulkoministeri tukee tällaista politiikkaa, joka levittää tuhoa joka suuntaan? Näinkö edistetään presidentti Stubbinkin korostamaa dialogia globaalin etelän kanssa?’
Iraniin on jo kohdistettu pakotteita – missä ovat esitykset pakotteista Israelin hyökkäysten ja palestiinalaisiin kohdistaman kansanmurhan politiikan pysäyttämiseksi? Missä on hallituksen tuki YK:n pääsihteerin vetoomuksille diplomatian ja rauhan puolesta?
Sodan laajenemisen vaara on haaste myös rauhanliikkeelle yhdistää Palestiina-solidaarisuuteen laajempi anti-imperialistinen näkökulma ja aloitteet Lähi-idän rauhanprosessista ja ydinaseettomuudesta sen yhtenä tavoitteena.
(Artikkelin kuva Mehr News Agency /Wikimedia Commons)