Miksi on syytä sanoa EI uudelle EU-sopimukselle

26.10.2007

Miksi on syytä sanoa EI uudelle
EU-sopimukselle?

 

EU-maiden johtajat sopivat
Lissabonin huippukokouksessa uudesta Euroopan unionin perussopimuksesta.
Ranskan ja Hollannin kansanäänestyksissä hylättyä perustuslakia ajetaan nyt
läpi toisella nimellä.

Suomen hallitus aikoo tuoda
sopimuksen eduskunnan ratifioitavaksi helmikuussa, ja ilman kansanäänestystä.

Suomen kommunistinen puolue
vastustaa esitettyä perussopimusta. Samoin tekevät muut EU-maiden kommunistiset
ja radikaalit vasemmistopuolueet, Yhtyneen vasemmiston ryhmä EU-parlamentissa,
Euroopan vasemmiston puolue, useiden maiden ammattiliitot, Euroopan Attacit ja monet
muut kansalaisliikkeet.

Tähän artikkeliin on koottu
kahdeksan keskeistä syytä sanoa EI uudelle EU-sopimukselle. Ne ovat myös perusteita
sille, miksi vaadimme sopimuksesta kansanäänestystä.

 

1. Kansalaiset sivuutettu

 
Perussopimus koskee jokaista
EU-maiden kansalaista, mutta kansalaiset on sivuutettu sopimuksen valmistelussa
ja päätöksenteossa.

Kun euroeliitin sopima EU:n
perustuslakiesitys törmäsi kansalaisten laajaan vastustukseen, yritetään se
viedä nyt läpi toisella nimellä ja välttäen kansanäänestyksiä. Perustuslain
sijasta puhutaan sopimuksista, lakien sijasta asetuksista ja direktiiveistä. Sopimuksesta
on jätetty pois perustuslakiesitykseen sisältyneet maininnat unionin
symboleista (lippu, hymni ja motto).

Valmistelun epädemokraattisuutta
kuvaa se, että satojen artiklojen ja sivujen sekä kymmenien liitteiden
sopimustekstejä ei edes julkaistu kokonaisuutena ennen kuin hallitusten
päämiehet hyväksyivät ne.

 

2. Vahvistaa uusliberalismin
säännöksi

 
Sopimuksella on tarkoitus tehdä
markkinoiden ja pääomaliikkeiden vapauteen perustuvasta uusliberalistisesta
politiikasta sääntö, jolle kaikki muu on alisteista. Se institutionalisoidaan määrittelemällä
oikeistolaiset opit ”kilpailukykyisestä sosiaalisesta markkinataloudesta” ja
markkinaehtoisen talouspolitiikan normit perustuslain kaltaiseksi normiksi.

Kun ”vapaan kilpailun” kirjaaminen
perustuslain 3. artiklassa unionin tavoitteeksi herätti laajaa vastustusta, on
se jätetty pois uuden sopimuksen 3. artiklasta. Sama asia on kuitenkin kirjattu
muihin artikloihin. Lisäksi Lissabonissa sovittiin pöytäkirja 6, jonka mukaan
”3. artiklan mukaisiin sisämarkkinoihin kuuluu järjestelmä, jolla taataan,
ettei kilpailu vääristy”.

Lisäksi sopimuksessa ”kielletään
rajoitukset, jotka koskevat pääomaliikkeitä” ja annetaan unionille
”yksinomainen toimivalta sisämarkkinoiden kilpailusääntöjen vahvistamisessa”.

Sopimus vahvistaa Euroopan
keskuspankin aseman demokraattisen ohjauksen ulkopuolella. Se vahvistaa myös
talous- ja rahaliiton kriteerit, joissa rahamarkkinoiden vapaus ja hintavakaus
syrjäyttävät työllisyyden, julkisten palvelut ja sosiaalisen Euroopan
tavoitteet. EU:lle annetaan myös valta ”varmistaa” jäsenvaltioiden talous- ja
sosiaalipolitiikan yhteensovittaminen näihin puitteisiin.

 

3. Voimistaa yksityistämistä 

 
Ehdotettu sopimus antaa unionille
oikeuden päättää neuvoston — eli jäsenvaltioiden hallitusten — enemmistöllä
siitä, mitkä ovat julkisia palveluja ja mitä palveluja on pakko kilpailuttaa.

EU saa vallan tehdä muun muassa
palveluja koskevia kauppasopimuksia. Tämä koskee esimerkiksi Maailman
kauppajärjestön GATS-sopimusta palvelujen vapaakaupasta.

Laajaa huolta julkisten palvelujen
kohtalosta rauhoitellaan sillä, että sopimukseen liitettiin pöytäkirja 9. Sen
mukaan kansallisten ja paikallisten viranomaisten ”keskeinen asema ja laaja
harkintavalta” palvelujen järjestämisessä kuuluvat unionin arvoihin eikä sopimus
rajoita jäsenvaltioiden valtaa järjestää ”yleistä etua koskevia, muita kuin
taloudellisia palveluja”.

Viime kädessä EU-tuomioistuin
ratkaisee sen, mikä tällaisen pöytäkirjan merkitys on. Joka tapauksessa on
selvää, että sopimuksen mukaiset Emu-kriteerit ja pääomaliikkeiden vapauteen liittyvä
veronkierto rajoittavat julkisten palvelujen ja sosiaaliturvan rahoitusta.

Sopimus ja siihen liittyvä
Euratom-sopimus tähtäävät myös yhteisiin energiamarkkinoihin, mikä on omiaan
vahvistamaan suurten kansainvälisten energiayhtiöiden asemaa.

 

4. EU:n valta ulkopolitiikassa

 
Uuden perussopimuksen mukaan
”unionin toimivalta yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla käsittää
kaikki ulkopolitiikan osa-alueet ja kaikki unionin turvallisuuteen liittyvät
kysymykset, muun muassa asteittain määriteltävän puolustuspolitiikan”. Samaan
artiklaan on kirjattu, että tämä politiikka on ”sopusoinnussa” Naton politiikan
kanssa.

Lisäksi sopimus velvoittaa
”jäsenvaltiot tukemaan aktiivisesti ja varauksetta unionin yhteistä ulko- ja
turvallisuuspolitiikkaa uskollisuuden ja keskinäisen yhteisvastuun hengessä ja
unionin tällä alalla antamia säädöksiä noudattaen”.

EU:n yhteiseen politiikkaan
sitoutuminen vie Suomelta itsenäisen ulkopolitiikan. Tämä rajoittaa esimerkiksi
Suomelle tärkeiden idänsuhteiden hoitamista mahdollisissa EU:n ja Venäjän
ristiriitatilanteissa.

 

5. Militarisoi EU:ta

 
Uusi sopimus merkitsee laadullista
muutosta alun perin taloudelliseksi ja poliittiseksi liitoksi perustetun EU:n
muuttamisessa myös sotilasliitoksi.

Jäsenvaltiot sitoutuvat keskinäisiin
turvatakuisiin, muodostamaan monikansalliset taistelujoukot, lisäämään
varustautumista ja kehittämään aseteollista yhteistyötä.

Sopimus ja siihen liittyvä
pöytäkirja 4 merkitsevät pysyvän rakenteellisen sotilaallisen yhteistyön
kehittämistä. EU:lle perustettu puolustusmateriaalivirasto ”määrittää
operatiiviset vaatimukset” sille.

USA:n ja Naton oppeja seuraten EU
on hyväksynyt turvallisuusstrategian, jonka mukaan se varautuu ”varhaisiin,
nopeisiin ja tarvittaessa vahvoihin sotilaallisiin interventioihin” muihin
maihin. Se on myös valmis ottamaan oikeuden omiin käsiin ryhtymällä näihin
toimiin ilman YK:n valtuutusta.

 

6. Ylikansallinen
enemmistöpäätöksenteko laajenee

 
Perussopimus laajentaa
enemmistöpäätöksenteon nykyisten 35 politiikan alueen lisäksi noin 30 uudelle
alueelle. Tämän jälkeen suurin osa asioista ratkaistaan EU:ssa
enemmistöpäätöksin. Ne kattavat myös suurimman osan Suomen lainsäädännöstä.

Enemmistöpäätöksenteko laajenee koskemaan
siviili- ja rikosoikeutta, maahanmuutto- ja pakolaispolitiikkaa,
poliisiyhteistyötä, rakennerahastoja, energiapolitiikkaa, yhteistä
maatalouspolitiikkaa, tekijänoikeuksia ja palveluja koskevia kauppasopimuksia.
Eurooppa-neuvosto voi yksimielisellä päätöksellä laajentaa
enemmistöpäätöksentekoa.

Suurten jäsenmaiden hallitusten
valta kasvaa kun siirrytään ns. kaksoisenemmistöä edellyttävään
päätöksentekoon. Päätöksen hyväksymiseen tarvitaan 55 % jäsenvaltioista ja 65 %
unionin väestöstä. Käytännössä 3 – 4 suurinta maata saavat veto-oikeuden tässä
mallissa, jonka voimaantulo siirtyi
Puolan vaatimuksesta vuoteen 2014–2017.

Jatkossa kaikki jäsenvaltiot eivät
saa enää paikkaa komissioon eivätkä jäsenvaltiot päätä enää itsenäisesti
komissaareja. Kiertävästä puheenjohtajuudesta siirrytään 2,5 vuodeksi
kerrallaan valittavaan pysyvään puheenjohtajaan. EU saa myös ulkoministerin,
jota tosin kutsutaan pääsihteeriksi.

EU-parlamentin jäsenmäärä rajataan
751:een ja Suomesta valitaan enää 13 Meppiä. Parlamentin rooli vahvistuu
hieman, koska sen hyväksyminen tarvitaan useammassa asiassa. Komission
esitysten muuttaminen edellyttää kuitenkin sekä neuvoston että parlamentin
yhteisen kannan.

Kansalaiset saavat aloiteoikeuden
(vähintään miljoona EU-kansalaista), mutta se ei sido komissiota.

 

7. 
Perusoikeudet riippuvat EU-tuomioistuimesta

 
Kansalaisten perusoikeudet jäävät
monelta osin riippumaan EU-tuomioistuimen tulkinnoista.

Perustuslakiesityksen osana ollut
perusoikeusasiakirja ei sisälly enää sellaisenaan perussopimukseen. Sen
todetaan kyllä olevan lainvoimainen
— paitsi Britanniassa ja osin Puolassa, jotka saivat erivapauksia. Toisaalta
sopimukseen liitettiin julistus 29, jonka mukaan tämä ”ei muuta unionin
toimivaltaa tai tehtäviä”.

Varsinaisesta sopimuksesta on
jätetty pois myös perustuslakiesityksen maininta, jonka mukaan EU:n
lainsäädäntö on ensisijaista jäsenvaltioiden lakeihin nähden. Sama asia
sanotaan nyt julistuksessa 27, jonka mukaan ”se seikka, että ensisijaisuuden
periaatetta ei sisällytetä tulevaan sopimukseen, ei millään tavalla muuta sitä,
että periaate on olemassa” ja että ”vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan
perussopimukset ja unionin niiden nojalla antama lainsäädäntö ovat ensisijaisia
jäsenvaltioiden oikeuteen nähden”.

EU:sta tulee oikeustoimihenkilö ja
se liittyy Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimukseen. EU:n ja Euroopan
neuvoston sopimusten suhde jää kuitenkin riippumaan EU-tuomioistuimen
tulkinnoista. Siitä riippuu myös se, minkä merkityksen saa sopimukseen lisätty
viittaus kuntien itsehallintoon.

 

8. Globaalit haasteet sivuutettu

 
EU-johtajien hyväksymä esitys
perussopimukseksi sivuuttaa niin EU-maissa kuin maailmanlaajuisesti kärjistyvät
sosiaaliset ongelmat. Se tähtää markkinoiden vapauden vahvistamiseen
tilanteessa, jossa tarvitaan päinvastoin suuryhtiöiden ja pääoman vallan
rajoittamista köyhyyden, työttömyyden, eriarvoisuuden, ympäristökatastrofien ja
sotien ehkäisemiseksi.

 

Sopimus voi vielä kaatua

 
Uuden EU-sopimuksen läpimeno ei ole
varmaa. Se voi vielä kaatua, jos kansalaiset pääsevät sanomaan siitä sanansa
kansanäänestyksissä joissain EU-maissa.

Sopimuksen hylkääminen loisi uuden
tilanteen. Se asettaisi kyseenalaiseksi nykyisen politiikan perusteet. Se
rohkaisisi kansalaisia ja kansalaisliikkeitä tuomaan omat tavoitteensa
politiikkaan. Se avaisi tietä toisenlaiseen Eurooppaan, jossa ihmisten ja
luonnon hyvinvointia ei alisteta markkinoiden ja pääoman valtaan.

© 2019 Yrjö Hakanen
webDesign: Mekanismi »