Torstaina järjestettiin Helsingissä Nakba-marssi. Sillä muistettiin satojen tuhansien palestiinalaisten häätämistä kodeistaan ja mailtaan vuonna 1948 sionistien toimesta. Väkivalta palestiinalaisten karkottamiseksi ei tuonut ratkaisua alueen jakamista koskeviin kiistoihin.

Niin musertavalta kuin Israelin voima näyttääkin, ratkaisua ei tuo nytkään Gazassa käynnissä oleva palestiinalaisten joukkotuhoaminen, miljoonien ajaminen pakolaisiksi, kansainvälisen humanitaarisen avun estäminen, siirtokuntien ja miehityksen laajentaminen, YK:n ja kansainvälisen oikeuden päätösten kiistäminen, kahden valtion mallin ja jopa palestiinalaisten olemassaolon kieltäminen Israelin lainsäädännössä… Palestiinalaiset ovat sinnikkäitä ja heillä on puolellaan laaja kansainvälinen tuki. Mutta toivottomuus ja poliittisten ratkaisujen puute ruokkivat myös väkivaltaa ja terroritekoja.

*****

Al Jazeera -lehden  mukaan Hamasin sotilaallisen siiven hyvin pienen sisäpiirin päättämä terrorihyökkäys 7.10.2023 perusteltiin hyökkäyksen alkaessa Hamasin poliittiselle johdolle muun muassa sillä, että Palestiinan kysymys oli kadonnut kansainvälisen politiikan agendalta. Asialistalle kysymys kyllä nousi, mutta hinta kymmenien tuhansien palestiinalaisten ja alueen tuhoamisena on ollut jo tähän mennessä kauhistuttava.

Toisaalta myöskään Netanjahun hallituksen käynnistämästä hyökkäyksestä Gazaan ei ole muodostunut Israelin hallituksen hakemaa ”lopullista ratkaisua”. Israelilla – ja myös sitä tukevalla USA:n johdolla – on entistä vähemmän ystäviä ja tukijoita.

*****

Suurin osa maailman valtioista on tunnustanut Palestiinan valtion. Miksi Suomen ulkopoliittisen johdon on niin vaikea tunnustaa Palestiinaa?

Virallinen Suomi sanoo olevansa kahden valtion mallin kannalla, mutta aikovansa tunnustaa Palestiinan vasta kun on oikea aika. Eikö Palestiinan valtion tunnustaminen ole tarpeellinen kannanotto juuri tässä tilanteessa, kun Israelin johto valmistelee uutta kansanmurhan ja pakkosiirtojen dramaattista vaihetta?

*****

Yleensä kahden valtion mallissa Palestiinan alueen ajatellaan muodostuvat Gazan kaistasta ja Länsirannasta. Lisäksi sovittaisiin Jerusalemista juutalaisten, muslimien ja kristittyjen pyhänä kaupunkina. Tällainen ratkaisu edellyttää, että kaikki osapuolet tunnustavat toisensa ja luopuvat väkivallasta.

Israelin miehityspolitiikan pirstoessa, tuhotessa ja miehittäessä yhä laajemmin palestiinalaisalueita, on keskusteluissa noussut esille myös ajatus yhden, juutalaisten, palestiinalaisten ja arabien yhteisen valtion muodostamisesta alueelle. Kun Israelin johto ei uskalla tunnustaa edes maassa nyt asuvalle palestiinalais- ja arabivähemmistölle yhdenvertaisia kansalaisoikeuksia, lienee selvää, että se on vielä vähemmän valmis hyväksymään yhden valtion mallin, joka tarkoittaisi käytännössä palestiinalaisten ja arabien enemmistöön perustuvaa hallintoa. Kyse on myös siitä, miten säilytetään ja vahvistetaan vuosikymmenten kamppailuilla YK:n päätöksiin saatuja palestiinalaisten ihmis- ja muita perusoikeuksia.

*****

Israelin ja Palestiinan konfliktin historiassa on ollut vaiheita, joissa palestiinalaisten oli vaikea tunnustaa Israelin valtiota. Nyt asetelma on kääntynyt toisin päin. Israelin hallituksessa istuu kiihkonationalistisia ja äärioikeistolaisia, rasistisia ja jopa fasistisia puolueita, jotka ajavat palestiinalaisten häätämistä alueelta ja sen etnistä puhdistamista juutalaisten valtioksi.

Toisenlaisiakin vaihtoehtoja on ollut ja on tarjolla muun muassa YK:n päätöksissä. Viime aikoina Palestiinan asemaa on myös vahvistettu YK:ssa. Kansainvälinen tuomioistuin on ryhtynyt tutkimaan Israelin johdon ja armeijan syyllistymistä kansanmurhaan. Välipäätöksessään se totesi Israelin harjoittaman palestiinalaisalueiden miehityksen laittomaksi ja velvoitti toimimaan kansanmurhan estämiseksi.

Vuosikymmeniä kiistelleiden 14 palestiinalaisjärjestön kesken syntyi viime kesänä Kiinan edesauttamana sopimus voimien yhdistämiseksi puolustamaan palestiinalaisten oikeuksia ja palestiinalaishallinnon vaalien järjestämiseksi.  Vaikka palestiinalaishallinnon vanha johto on viivytellyt sopimuksen toteuttamista, tuo sopimus olisi voinut avata tietä neuvotteluille kahden valtion mallista – ja samalla palestiinalaishallinnon demokratisoimiselle. Egyptin ja Qatarin välittämissä Hamasn ja Israelin neuvotteluissa edettiin.

Israelin johto ei kuitenkaan halunnut lopettaa sotaa ja miehitystä. Sodan avulla Netanjahun hallitus pysyy pystyssä ja Netanjahu poissa vankilasta, johon lahjus- ja korruptiosyytteet olisivat muuten hänet viemässä. Presidentti Trump antaa Israelin riehua alueella, ja laskee ilmeisesti sillä saavansa arabimaat pysymään hiljaa ja tekemään USA:lle edullisia ase- ja muita kauppoja. Myös Libanonin horjuminen romahduksen partaalle, Iranin tukeman Hizbollahin heikentyminen ja Syyrian hallinnon kaatuminen ovat rohkaisseet Israelin johtoa.

*****

Suomen poliittisen johdon vetkuttelulle Palestiinan tunnustamisessa ei ole perusteita eikä oikeutusta. Sillä presidentti Stubb ja Orpon hallitus tekevät vain itsensä osasyylliseksi palestiinalaisten joukkotuhoamisen jatkumiseen, kansainvälisen oikeuden loukkaamiseen ja konfliktin laajenemiseen.

Ulkoministeri Elina Valtosen vetoaminen siihen, että EU:ssa ei ole yksimielisyyttä Palestiinan kysymyksessä on taas uusi veruke lykätä päätöstä Palestiinan tunnustamisesta ja Israelin painostamisesta mm. taloudellisilla pakotteilla. On muitakin asioita, joissa EU:n yksimielisyysperiaatteen ei ole annettu estää halukkaita toimimasta. Näin on tapahtunut esimerkiksi Venäjän talouspakotteita koskevissa ratkaisuissa. Kyse ei ole juridiikasta vaan kaksoisstandardeista ja poliittisista valinnoista.

*****

Israelin sotakoneen pysäyttämiseksi on järjestetty Helsingissä lähes joka viikko mielenosoituksia. Se on tapahtunut yhteistyöllä, jonka keskeisinä toimijoina ovat olleet Suomen palestiinalaisten yhdistys PALCIF, Suomen Palestiina -verkosto Sumud, Arabikansojen Ystävyysseura AKYS ja Suomen Rauhanpuolustajat. Palestiina-solidaarisuudesta on kasvanut laajaksi joukkoliikkeeksi. Monille tämän päivän nuorille Gazan kansanmurha ja toiminta Palestiinan puolesta on samankaltainen sukupolvikokemus kuin omalle ikäpolvelleni oli Vietnamin sota ja sen vastustaminen.

Mutta miksi ammattiliitot ovat niin hiljaa? Ammattiyhdistysliikkeellä olisi monia keinoja puuttua esimerkiksi israelilaisten tuotteiden tuomiseen jo ennen kuin ne päätyvät kaupan hyllyille. Tai Suomessakin vaikuttavien yhtiöiden toimintaan Israelin laittomasti miehittämillä palestiinalaisalueilla? Missä ovat Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskuksen SASK:n toimet?

Palestiinassa on kyse kolonialismin ja imperialismin pitkästä historiasta. Sionistisen liikkeen ja Israelin valtion ohella palestiinalaisia ovat alistaneet imperialistiset valtiot ja suuryhtiöt. Palestiinan kysymyksen ratkaisukin on osa laajempaa kolonialismin ja imperialismin vastaista kamppailua. Siinä tarvitaan kansainvälistä solidaarisuutta. Eikä vain puheissa vaan ennen muuta teoissa.

*****

Palestiinan tilanne on vaarallisempi kuin koskaan vuoden 1948 Nakban jälkeen. Uhattuna on koko Palestiinan olemassaolo.

Kuinka kauan Israel saa jatkaa sotarikoksia, massamurhaamista ja nälän käyttämistä aseena palestiinalaisia vastaan? Miten pitkälle se saa laajentaa laitonta miehitystä ja miten moneen maahan se saa hyökätä ennen kuin EU-johtajat suostuvat tehokkaisiin toimiin, kuten katkaisemaan asekaupan ja muut kauppasuhteet Israelin kanssa?

Kuinka monta kymmentä tuhatta lasta ja muuta palestiinalaista Israel saa tappaa ennen kuin presidentti Stubbin ja ulkoministeri Valtosen mielestä tulee ”sopiva aika” tunnustaa Palestiinan itsenäinen valtio?