Pankkiherrat laitettava maksamaan aiheuttamansa kriisi

Irlannin kriisi on uusi esimerkki siitä, miten katteettomia ovat olleet lupaukset Euroopan unionin ja euron tuomasta vakaasta kehityksestä. Meidän EU:ta ja pääomaliikkeiden vapautta vastustaneiden varoitukset ovat osoittautuneet valitettavan aiheellisiksi. Sadat tuhannet, jopa miljoonat ihmiset joutuvat nyt maksamaan EU:n markkinaideologian ja finanssipääoman vallan seuraukset työttömyytenä, palkkojen ja eläkkeiden leikkaamisena, julkisten palvelujen alasajona ja asuntokriisinä.

Ei ole kauan siitä, kun jyrki kataiset ja olli rehnit uskottelivat meille kaiken sujuvan toisin. Pankit jakoivat kilvan lainoja. Pörssikurssit ja asuntojen hinnat nousivat. Veroeduilla Irlannissa paisutettu pankkisektori paisui kuin pullataikina, monta kertaa suuremmaksi kuin maan talous.

Mutta nyt kasinotalouden kuplien puhjetessa, kun suursijoittajien ja pankkiirien rahat uhkaavat kadota, he huutavat apuun hallituksia pelastamaan ne veronmaksajien kustannuksella. Eikä kyse ole vain irlantilaisista pankeista vaan myös muista siellä operoivista ja sinne sijoittaneista eurooppalaisista ja kansainvälisistä pankeista.

Markkinapuheesta jäi jäljelle sen kova ydin: voitot yksityistetään harvoille ja tappiot maksatetaan muulla yhteiskunnalla. Pankkien ja suursijoittajien varojen takaamiseen löytyy Irlannin kriisissä noin vaan lähes 100 miljardia. Sen sijaan tavalliset irlantilaiset laitetaan maksamaan pankki- ja pörssikeinottelijoiden aiheuttaman kriisin laskut asuntovelkoina, leikkaamalla julkisia menoja ja kiristämällä verotusta. Samalla Irlannin hallitus on pantu EU:n ja Kansainvälisen valuuttarahaston valvontaan.

Kataisen puheet markkinavoimista otetusta niskalenkistä, pankkien stressitesteistä, vakuuksista ja yritysten veroista ovat olleet yhtä tyhjän kanssa. ”Jyrki-boy” on juoksupojan roolissa, kun isot pojat hoitelevat bisneksiä. Suomen 90-luvun laman virheitä toistetaan nyt EU-mittakaavassa porvarihallituksen suosiollisella avustuksella.

Finanssi- ja talouskriisin pääsyy on suursijoittajien ja suuromistajien voitontavoittelussa. EU perustuu tähän pääoman vapauteen. Samalla EU ja euro ovat pakottaneet erilaiset kansantaloudet toteuttamaan samanlaista talouspolitiikkaa, vaikka niiden olosuhteet ja talouden kehitys vaihtelevat. Esimerkiksi Saksan talous on paljon vahvempi kuin muiden euromaiden. Se näkyy myös Saksan talouden ylijäämäisyytenä. Saksan ylijäämäisyyden kääntöpuolena on useiden muiden euromaiden vaihtotaseen alijäämäisyys.

Eurokuri on pahentanut monien maiden vaikeuksia ja nyt se vaikeuttaa niiden ulospääsyä kriisistä. Samalla eurokurista on tullut tekijä, joka levittää kriisiä laajemmalle. Miten käy, jos Kreikan ja Irlannin jälkeen lisää ja vielä isompia maita ajautuu ja ajetaan akuuttiin kriisiin? Keinottelijat pelaavat jo Portugalin ja Espanjan lainoilla ja koroilla. Ja tämä tapahtuu EU:n keskuspankin myötävaikutuksella. Pankit lainaavat keskuspankista rahaa yhden prosentin korolla ja lainaavat samat rahat seuraavana päivänä monta kertaa kalliimmalla. Suuri raha, jonka vaatimuksesta hallitukset ovat kaventaneet valtioiden tulopohjaa, käyttää nyt hyväkseen myös valtioiden lainatarvetta ja kiristää niitä.

Vaihtoehtoja kriisin torjumiseen

Miksi pankit ja pankkiherrat päästetään kaiken tämän jälkeen kuin koira veräjästä?

Minusta kriisin hoitamisen lähtökohta pitää olla se, että pankit ja pankkiirit laitetaan kriisiin syyllisinä myös vastuuseen sen laskuista. Jollei pankkien valtaa ja pääomaliikkeiden vapautta rajoiteta, kuljetaan vain kriisistä toiseen. Olli Rehnin, Jyrki Kataisen, Sixten Korkmanin ja heidän eurooppalaisten kumppaneidensa ainoaksi vaihtoehdoksi esittämät yhä kovemman leikkaukset kansalaisten toimeentuloon ja julkisiin menoihin uhkaavat viedä Euroopan entistä syvempään lamaan ja romuttaa vuosikymmenten kehityksen tulokset sosiaaliturvan ja julkisten palvelujen kehittämisessä.

Nyt tarvitaan vasemmiston, ay-liikkeen ja kansalaisliikkeiden toimintaa ympäri Eurooppaa, jotta pysäytetään kriisin laskujen maksattaminen tavallisilla, pieni- ja keskituloisilla ihmisillä. Tässä on iso haaste niin meille Suomessa kuin joulukuun alussa kokoontuvalle Euroopan vasemmistolle.

Laman torjumiseksi on lisättävä julkisia investointeja työtä ja tuloja tuoviin järkeviin hankkeisiin, kuten julkisiin palveluihin, ympäristöteknologiaan ja kohtuuhintaiseen vuokra-asuntotuotantoon. Sosiaalisen polkumyynnin estämiseksi tarvitaan eurooppalainen minimipalkkajärjestelmä, jolla taataan sama palkka samasta työstä samassa maassa. Ja köyhyyden torjumiseksi on parannettava perusturvaa. Kriisin torjumiseen on otettava rahaa sieltä, missä sitä on liiankin kanssa – verottamalla suuria tuloja, suuria pääomia ja suuria yhtiöitä.

EU:n ajaman pankkien tukemisen ja pääomaliikkeiden vapauden sijasta on ryhdyttävä määrätietoisesti rajoittamaan keinottelua ja finanssipääoman valtaa. Esimerkiksi julkisten palvelujen yksityistäminen ja eläkerahastojen varojen sijoittaminen pörssikeinotteluun on lopetettava. Keinottelua on rajoitettava myös rahoitusmarkkinaverolla ja pörssikaupan verolla. Koko yhteiskunnan kehitykselle tärkeät alat, kuten pankit, on alistettava palvelemaan yhteiskunnallisesti oikeudenmukaista ja suunnitelmallista kehitystä ottamalla ne yhteiskunnalliseen omistukseen.

Pienen piirin päätöksenteko on murrettava osallistuvalla demokratialla, joka lisää työntekijöiden ja kansalaisten todellisia vaikutusmahdollisuuksia. – On aika ottaa suunta eurokomennosta toisenlaiseen Eurooppaan.