Puheenvuoro kommunististen ja työväenpuolueiden kansainvälisessä tapaamisessa

10.11.2006

Hyvät toverit, haluan aluksi kiittää Portugalin kommunistista puoluetta tämän tapaamisen järjestämisestä. On tärkeää, että kommunistiset ja muut vasemmistolaiset puolueet arvioivat yhdessä nykyistä tilannetta, vaihtavat kokemuksia, tiivistävät yhteistoimintaa sotaa ja uusliberalismia vastaan sekä kehittävät vaihtoehtoja, jotka avaavat näköaloja kapitalismin puitteiden ylittämiselle ja sosialismille.

   *  *  *

Sodat ja aggressiivisuuden voimistuminen ilmentävät kapitalismin taloudellista, sosiaalista, poliittista ja kulttuurista kriisiä. Samaan aikaan kun asevarusteluun käytetään enemmän rahaa kuin koskaan — viime vuonna noin 1 000 miljardia dollaria — joutuu lähes puolet ihmiskunnasta elämään alle kahdella dollarilla päivässä. Ilmastomuutoksen kiihtyminen kertoo siitä, miten pääoman logiikan hallitsema taloudellinen kehitys uhkaa koko ihmiskunnan olemassaoloa.

Uusliberalismi pyrkii varmistamaan riistoon, luonnonvarojen anastamiseen ja ylikansallisten yhtiöiden hallitsevaan asemaan perustuvan järjestelmän jatkuvuuden kaventamalla demokratiaa, tehostamalla mielipidemuokkausta ja voimistamalla militarismia niin kansainvälisissä kuin eri maiden sisäisissä suhteissa. Asevarustelun uuden kierteen ja nopeasti ympäri maapalloa liikuteltavissa olevien taistelujoukkojen varustamisen kääntöpuolena on köyhyyden ja eriarvoisuuden lisääntyminen.

Jatkuvan terrorismin vastaisen sodan nimissä Yhdysvaltain hallinto pyrkii varmistamaan energialähteiden, energiareittien ja dollarin keskeiseen asemaan perustuvien energiamarkkinoiden hallinnan. Afganistanin ja Irakin miehityssotien katastrofaalisten seurausten tunnustamisen sijasta USA pyrkii laajentamaan sotatoimia seuraavaksi Irania vastaan ja ajamaan ns. Suur-Lähi-idän imperialistisia tavoitteitaan myös muualla Lähi-idän ja Keski-Aasian alueella. Alueella on lähes kaksi kolmasosaa tunnetuista öljyvaroista. Ja tämän sodankäynnin uhrien määrä lasketaan jo miljoonissa.

USA:n taantumuksellinen hallinto on avoimesti julistanut aikovansa varmistaa sotilaallisin keinoin hegemoniansa, jonka keskeisenä tukipilarina on Suur-Lähi-idän öljyvarojen hallinta. Kylmän sodan vuosina sotilaallisen painostuksen ja hyökkäysten oikeuttamisessa vedottiin ”kommunismin uhkaan”. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen on uudeksi perusteluksi nostettu terrorismin, ennen muuta islamistisen terrorismin uhka. Samalla Yhdysvallat, Euroopan unioni ja Japani käyvät kiristyvää kilpailua Aasian ja Latinalaisen Amerikan taloudellisten mahtien, kuten Kiinan, Intian, Venäjän ja Brasilian kanssa.

Yhdysvaltojen ja Naton strategioissa sodasta ja ennakoivista hyökkäyksistä on tehty politiikan keskeinen väline. Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan ja kansainvälisen oikeuden normit ovat saaneet väistyä vahvemman oikeuden tieltä. Niitä rikotaan räikeästi muun muassa miehittämällä Irakia, polkemalla Palestiinan kansan oikeuksia, Kuuban vastaisella saarrolla ja vehkeilemällä bolivarisen vallankumouksen tielle lähtenyttä Venezuelaa vastaan. Tämä kaikki korostaa tarvetta demokratisoida Yhdistyneitä kansakuntia ja irrottaa se USA:n johtamien imperialististen voimien kahleista.

   *  *  *

Euroopan unioni on asettanut tavoitteekseen muodostua maailman kilpailukykyisimmäksi talousalueeksi vuoteen 2010 mennessä. Tässä on keskeisenä välineenä Lissabonin strategia, jonka toteuttamisen myös Suomen hallitus on asettanut EU-puheenjohtajakautensa tavoitteiden prioriteetiksi.

Euroopan unioni pyrkii kilpailemaan yhä enemmän samoilla keinoilla kuin Yhdysvallat. Se tarkoittaa joukkoirtisanomisia, kollektiivisten työehtosopimusten murentamista ja pätkätöiden laajenevaa hyväksikäyttöä, joka kohdistuu erityisesti nuoriin, naisvaltaisiin aloihin ja maahanmuuttajiin. Työväenliikkeen taistelun tuloksena saavutettua sosiaaliturvaa ja julkisia palveluja heikennetään ja yksityistetään. Samalla tiivistetään talous-, sosiaali- ja kauppapolitiikkojen keskitettyä ohjausta Euroopan unionin tasolla. Ja EU:n militarisoiminen etenee tiiviissä yhteistyössä Naton kanssa.

Osana Lissabonin strategian toteuttamista Euroopan unioni pyrkii vahvistamaan myös ns. energiaturvallisuutta eli eurooppalaisten suuryhtiöiden asemia Lähi-idän ja Venäjän energiamarkkinoilla. Samaan aikaan ollaan luomassa Euroopan unionin yhteisiä energiamarkkinoita, joka tulee kiihdyttämään alan monopolistista kehitystä ja energian hintojen nousua. Tästä on varoittavana esimerkkinä pohjoismainen sähköpörssi, joka on tuottanut tähtitieteelliset voitot energiayhtiöille.

Euroopan unionin energiapolitiikan tiivistä yhteyttä suurten, maailmanlaajuisesti toimivien energiayhtiöiden intresseihin kuvastaa se, että EU arvostelee niin Venäjän kuin muun muassa Venezuelan pyrkimyksiä kontrolloida valtiollisen omistuksen avulla energiavarojaan. Suuryhtiöiden intressit näkyvät myös siinä, miten Suomen puheenjohtajakauden tavoitteet ilmastopolitiikassa on sidottu ”kaikkien maiden etenemiseen samaa tahtia”. Näin kasvihuonepäästöjen vähentäminen, jossa EU voisi toimia edelläkävijänä, on kytketty USA:n tunnetusti taantumukselliseen linjaan. Samalla on sivuutettu kehitysmaiden tarpeet.

Suomen EU-puheenjohtajakauden paradokseihin kuuluu se, että samaan aikaan kun maassamme vietetään yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden 100-vuotisjuhlia on keskustan ja sosialidemokraattien johtama hallitus tuonut Suomen parlamentin ratifioitavaksi Euroopan unionin perustuslain, jossa kilpailun ja pääoman vapaus syrjäyttävät työväenliikkeen taistelun tuloksena saavutetut demokraattiset ja sosiaaliset perusoikeudet.  Suomalaisten enemmistö ei kannata perustuslain ratifioimista ja tästä syystä hallitus ei suostu myöskään järjestämään siitä kansanäänestystä.

Toinen paradoksi on se, että juuri sotilaallisesti liittoutumattoman Suomen edellisellä puheenjohtajakaudella päätettiin ryhtyä muodostamaan EU:n taistelujoukkoja ja nyt, Suomen toisella puheenjohtajakaudella niitä otetaan käyttöön. Jopa suurin osan vasemmiston ja vihreiden kansanedustajista kannatti lainmuutosta, jolla tehtiin mahdolliseksi suomalaisten joukko-osastojen lähettäminen EU:n ja Naton johtamiin operaatioihin tarvittaessa ilman YK:n mandaattia. Äskettäin Suomen hallitus päätti, että joukot alkavat harjoitella Naton nopean toiminnan joukkojen kanssa. Lisäksi valmistellaan Suomen ilmavoimien varustamista ensi kertaa toisen maailmansodan jälkeen hyökkäyksellisillä aseilla, jota aiotaan hankkia USA:sta.

SKP vastustaa EU:n perustuslakia ja unionin militarisoimista. Olemme järjestäneet Suomen EU-puheenjohtajuuden aikana yhdessä monien muiden vasemmistolaisten ja edistyksellisten liikkeiden kanssa sarjan mielenosoituksia toisenlaisen Euroopan puolesta — demokraattisen, rauhanomaisen Euroopan, joka on laajempi kuin EU ja jossa ihmisten ja luonnon hyvinvointi on tärkeämpää kuin pääoman vapaat markkinat. Helsingissä pidetyn ASEM-huippukokouksen yhteydessä järjestimme myös kansainvälisen mielenosoituksen ja seminaarin. SKP vastustaa myös oikeiston ja eräiden sosialidemokraattisten johtajien ehdotuksia Suomen liittymisestä Natoon.

   *  *  *

Sodanvastainen liike, ammattiyhdistysliikkeen kamppailut, opiskelijoiden mielenosoitukset, sosiaalifoorumit tai esimerkiksi juuri näinä päivinä ympäri maailmaa järjestettävät ilmastomarssit kertovat siitä, että uusliberalismi ja kapitalistinen globalisaatio synnyttävät myös vastavoimansa.

Työväen oikeuksien puolustaminen kietoutuu nykyisin entistä välittömämmin kamppailuun uusliberalistista politiikan suuntaa, Euroopan unionin kaltaisia valtarakenteita ja ylikansallisten monopolien valtaa vastaan. Yhdistämällä voimia niin paikallisesti, kansallisesti kuin kansainvälisesti työväenliike, sodanvastainen liike ja yhteiskunnalliset liikkeet voivat avata tietä toisenlaiselle kehitykselle. Juuri siksi kysymys demokratiasta on 2000-luvun alun sosialismikäsityksen keskiössä. Lisäksi on välttämätöntä luoda uudenlainen, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävä taloudellisen kehityksen malli.

Latinalaisen Amerikan maiden vasemmiston eteneminen osoittaa, että eurooppalaisen reaalisosialismin romahduksen myötä imperialismin hyväksi muuttuneisiin kansainvälisiin voimasuhteisiin ei tarvitse alistua. Latinalaisen Amerikan vasemmistovoimat ovat myös haastaneet USA:n ja EU:n ajaman uusliberalistisen vapaakauppaideologian. Kuuban ja Venezuelan käynnistämä ALBA-sopimus tarjoaa esimerkin tasavertaisuuteen perustuvan ja sosiaalisesti suuntautuneen, köyhyyttä vastaan toimivan vaihtoehtoisesta integraatiosta.

Suomen kommunistinen puolue pitää välttämättömänä kommunististen ja muiden vasemmistolaisten puolueiden yhteistyön kehittämistä. Tällaisilla tapaamisilla on siinä tärkeä merkitys. Tarvitsemme yhteisen keskustelun ja kannanottojen lisäksi myös yhteisen poliittisen taistelun koordinoimista ja yhteisiä kampanjoita. Tarvitsemme myös lisää marxilaista teoreettista yhteistyötä ja sen foorumeita.

Puolueemme osallistuu tarkkailijajäsenenä Euroopan vasemmiston puolueen toimintaan ja toivomme, että siitä voidaan muodostaa yleiseurooppalaisen yhteistyön foorumi. Pidämme tärkeänä kommunistien aloitteellisuutta sosiaalifoorumien kaltaisissa liikkeissä kapitalisminvastaisen vasemmiston, ammattiyhdistysliikkeen ja kansalaisliikkeiden uudenlaisen keskustelun ja yhteistyön kulttuurin rakentamiseksi sotaa ja uusliberalismia vastaan.

Työväen kansainvälisyys ja imperialisminvastainen solidaarisuus on meidän vastauksemme kapitalistien pyrkimyksille kilpailuttaa eri maiden työläisiä toisiaan vastaan siitä, kuka tekee töitä halvimmalla. Se on vastauksemme oikeistolaisiin pyrkimyksiin lietsoa sotaa, rasismia, nationalismia ja euronationalismia.

Nykymeno, uusliberalismi ja imperialismi vievät kohti yhä pahempaa eriarvoisuutta, barbariaa ja tuhoa. Me uskomme, että toisenlainen maailma on mahdollinen. Se on työtätekevien ja alistettujen ihmisten omaan aktiivisuuteen perustuva, kokemuksista oppia ottanut ja 2000-luvun haasteisiin vastaava uudenlainen sosialismi.

© 2019 Yrjö Hakanen
webDesign: Mekanismi »