Reunamerkintöjä presidentin uudenvuodenpuheeseen

1.1.2026

Tasavallan presidentti Alexander Stubbin uudenvuodenpuhe sisälsi kolmen pointin – rauha, kasvu, välittäminen – puitteissa muutamia tärkeitä kannanottoja: – Emme ole Yhdysvaltojen kanssa aina samaa mieltä. – Vaikka Venäjä-suhde on muuttunut, pysyvää on myös se, että Venäjä on naapurimme. – Ilmastonmuutos ei saa jäädä meneillään olevan maailmanmyllerryksen taustalle. – Kaikki suomalaiset eivät voi hyvin vaan tarvitsevat yhteiskunnan tukea ja välittämistä. Valitettavasti hän ei kuitenkaan sanonut niistä paljon enempää.

Jotkut tärkeät asiat ja haasteet jäivät tyystin mainitsematta. Itse olisin toivonut edes jotain kriittistä asevarustelun viemistä valtavista voimavaroista, joita tarvittaisiin kipeästi muun muassa ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja sosiaalisten ongelmien ratkomiseen. Presidentin puheille Suomesta rauhan rakentajana olisi antanut lisää uskottavuutta, jos hän olisi Ukrainan ohella sanonut edes jotain Israelin harjoittamasta palestiinalaisten kansanmurhasta.

Kun presidentti nosti toiseksi tärkeäksi tavoitteeksi kasvun, sen tarkasteleminen ensi sijassa julkisen talouden ongelmana ja valtiontalouden sopeuttamisena oli yllättävän yksipuolista. Missä olivat kysymykset oikeudenmukaisesta tulonjaosta ja verotuksesta tai huoli julkisten palvelujen rahoituskriisistä, perusturvan heikentämisestä ja etenkin ulkomaisen työvoiman polkumyynnistä? Entä yritysten ja valtion vastuu luoda Suomeen lisää työpaikkoja ja tuloja tuovia investointeja?

Paikoitellen minua häiritsi puheen tyyli ikään kuin tsemppipuheena meille katsojille. Esimerkiksi välittäminen ei ole kuitenkaan vain kanssaihmisten antamaa apua. Se on myös rakenteellisia ratkaisuja.

Ja kun presidentti haluaa edustaa kaikkia kansalaisia, olisi minusta hyvä palata siihen, että uudenvuodenpuhe ei pääty toivotukseen ”Jumalan siunauksesta” vaan toivotuskin ilmentää tasavallan yhteisiä arvoja.

(Artikkelin kuva tasavallan presidentin kanslian verkkosivuilta)