Suomen ja Yhdysvaltojen välille valmistellaan kahdenvälistä puolustussopimusta (DCA), jolla joku tai joitain Suomen alueita luovutetaan Yhdysvaltojen sotilastukikohdiksi. Kansalaisilta ei asiasta ole kysytty mitään eikä sopimuksen sisällöstä haluta keskustelua ennen presidentinvaaleja.

Julkisuuteen tihkuneiden tietojen mukaan Yhdysvaltojen hallintaan luovutettaisiin DCA-sopimuksella Suomesta alueita, joille USA voisi perustaa raskaan aseistuksen varastoja, sotaharjoitusalueen, lentotukikohdan ja satama-alueen. Lisäksi Yhdysvaltojen sotilaat saisivat esteettä liikkua Suomessa maalla, merellä ja ilmassa.

 

Norjan malli varoittaa

Sopimusluonnosta ei ole julkaistu, mutta presidentti Sauli Niinistön mukaan se on samantyyppinen kuin viime syksynä USA:n ja Norjan välillä solmittu. Norjan sopimus antoi Yhdysvalloille neljä isoa aluetta, joilla on kolme sotilaslentokenttää ja laivastotukikohta. Alueet ovat USA:n suvereenissa hallinnassa. Eli niillä tapahtuvaa toimintaa eivät säätele Norjan vaan USA:n lait eikä Norjan viranomaisilla ole toimivaltaa alueilla.

Suomikin neuvottelee sitovasta valtiosopimuksesta, jolla USA saa määräysvallan alueilla, joista ainakin yksi on tulossa Pohjois-Suomeen ja mahdollisesti yksi rannikolle. Tällaisten tukikohtien avulla USA:n johto haluaa varmistaa, että se voi ryhtyä tarvittaessa sotilaallisiin toimiin ilman yli 30 jäsenvaltion päätöksentekoa Natossa, saati YK:n mandaattia.

Norjan mallin mukainen sopimus voi antaa USA:lle myös mahdollisuuden kiertää Suomen ydinenergialakiin kirjattuja rajoituksia vetoamalla oikeuteen kuljettaa aseita esteettä kyseiselle alueelle.

Norjan parlamentissa vastaavaa sopimusta vastustivat Sosialistinen kansanpuolue ja radikaali vasemmistolainen Punaiset. Suomessa sen sijaan neuvottelujen aloittaminen ja lähtökohdat hyväksyttiin Sanna Marinin hallituksessa yksimielisesti.

Petteri Orpon hallitus pyrkii tuomaan sopimuksen eduskuntaan jo lähikuukausina, mutta ehkä vasta presidentinvaalin jälkeen.

 

Dramaattinen muutos Suomen linjassa

Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on tapahtunut muitakin isoja muutoksia. Ulkopolitiikan keinojen ensisijaisuudesta on siirrytty asevaraiseen turvallisuusajatteluun. Marinin hallituksen päätöksillä mm. hävittäjistä on asehankintojen määrärahat nostettu nelinkertaisiksi. Ydinasepelotetta pidetään nyt osana Suomen turvallisuutta.  YK:ssa Suomi on siirtynyt vastustamaan ydinaseet kieltävää sopimusta, jota 124 valtiota on kannattanut.

Hallitus ja eduskunta eivät asettaneet mitään ehtoja tai varauksia Nato-jäsenyydelle, toisin kuin Norja ja eräät muut Nato-maat.

Norja ei esimerkiksi osallistu Naton ydinaseharjoituksiin. Sillä on myös ollut rajoituksia ylilennoille ja sotaharjoituksille maan pohjoisimmassa osassa, lähellä Venäjän rajaa. Nyt Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyttä sekä tekeillä olevia DCA-sopimuksia käytetään Norjassa perusteluna sille, että maan on syytä luopua tällaisista varauksista.

 

Mitä sanovat presidenttiehdokkaat?

On ymmärrettävää, että Venäjän hyökkäys Ukrainaan herätti huolta Suomessa, vaikka puolustusvoimien mukaan Suomeen kohdistuvaa sotilaallista uhkaa ei olekaan. USA:n aseistuksen, joukkojen ja tukikohtien sijoittaminen Suomeen, lähelle Venäjän strategisia ydinaseita ja keskuksia ei kuitenkaan lisää turvallisuutta vaan sotilaallisia jännitteitä.

DCA-sopimus esitetään usein ikään kuin teknisesti välttämättömänä jatkona Nato-jäsenyydelle. Näin ei ole eikä Yhdysvalloilla ei ole vastaavia sopimuksia kaikkien Nato-maiden kanssa. Sopimuksen hyväksymiseen tarvitaan eduskunnassakin kahden kolmasosan määräenemmistö, koska se kaventaa selvästi maamme suvereniteettia.

Voimme välttää ristiriitoja ja joutumista suurvaltojen pelinappulaksi paremmin, kun Suomen alueelle ei oteta Yhdysvaltojen tukikohtia eikä Suomea liitetä Venäjän vastaiseen saartorenkaaseen. SKP onkin vaatinut keskeyttämään DCA-neuvottelut ja presidenttiehdokkaita sitoutumaan siihen, että Suomesta ei luovuteta alueita Yhdysvaltojen tai minkään muun valtion sotilastukikohdille.

 

(Eespäin-lehti 2/2023)