Taistelu Lapinlahdesta on erinomainen dokumenttileffa. Samalla se herättää luottamusta kansalaistoiminnan mahdollisuuksiin, vaikka vastassa ovat olleet niin kansainväliset kiinteistösijoittajat kuin kaupungin johtajat ja suunnittelukoneisto. Se kertoo sinnikkyydestä ja monipuolisuudesta, jolla tuhannet ihmiset ovat vuosikausia puolustaneet Lapinlahden sairaalan kulttuuriympäristöä ja mielenterveystyön perinteitä.

Klaus Welp on osallistunut kameransa kanssa kymmenen vuoden ajan toimintaan, jolla kaupungin heitteillä jättämä ja kiinteistökeinottelijoille kaupittelema 1841 valmistunut arvokiinteistö puistoineen on muodostunut mielenterveyden, taiteen ja kulttuurin kaikille avoimeksi keskukseksi. Tuloksena on vetävä, informatiivinen, paljastava ja hauska kertomus kaikkien Lapinlahtea puolustavan kansalaisliikkeen yhteishengestä, luovuudesta, pettymyksistä, onnistumisista ja yhteistyöstä monien asiantuntijoiden kanssa. – Onnittelut Klausille, joka on tehnyt mahtavan työn tuottajana, ohjaajana, kuvaajana ja Lapinlahti-yhteisön jäsenenä.

Ottavatko päättäjät ja suunnittelijat opiksi?

Taistelu Lapinlahdesta pitäisi näyttää kaikille kaupunginvaltuutetuille ja kaupunkisuunnittelusta vastaaville virkahenkilöille. Yksi jos toinen voisi pohtia, ”miten meni niinku omasta mielestä”.

Dokumentti paljastaa, miten vähän johtavat poliitikot ja virkahenkilöt ovat arvostaneet suojeltua kulttuuriympäristöä ja sitä puolustavaa asukkaiden toimintaa. Silloinen pormestari Jan Vapaavuori (kok) hermostuu kameran edessä, kun hänen kytköksensä kansainväliseen NREP-kiinteistösijoitusyhtiöön otetaan esille. Kaupunkiympäristön toimialasta apulaispormestarina vastannut Anni Sinnemäki (vihr) taas puhuu niitä näitä, ottamatta mitään selvää kantaa.

Toiminta Lapinlahden puolesta on antanut paljon meille siihen osallistuneille. Olen tavannut hienoja ihmisiä, oppinut ja löytänyt uusia mahdollisuuksia. Vaikka emme onnistuneet estämään sairaalatoiminnan lopettamista, olivat tuhansien kukkien istuttaminen Lapinlahden puistoon ja ihmismuurin kokoaminen sairaalatoiminnan jatkamiseksi vuonna 2 000 iloisia, voimaannuttavia mielenosoituksia. Sen jälkeen on tullut lisää mielenosoituksia, vetoomuksia, keskustelutilaisuuksia ja paljon muuta. On syntynyt yhteisö, joka on jo aloittanut Lapinlahden kunnostamisen ja sen kaikille avoimen toiminnan kehittämisen.

 

Taistelu jatkuu

Taistelu Lapinlahdesta ei kuitenkaan ole ohi. Se nähtiin joulun alla, kun kaupunginvaltuusto hyväksyi äänin 49-36 satamatunnelivaihtoehdon, joka leikkaa viipaleen Lapinlahden puistosta. Kaupunkiympäristötoimialan ja Helsingin Sataman johto kieltäytyivät esittämästä hankkeesta kokonaistaloudellista laskelmaa. Eikä ihme, sillä Lapinlahti-yhteisön ulkopuolisilta, riippumattomilta asiantuntijoilta tilaama selvitys osoitti hankkeen olevan raskaasti tappiollinen.

Iso kysymys on se, mitä tapahtuu sen jälkeen, kun kaupungin lopulta omalle vastuulleen ottama Lapinlahden rakennusten kunnostaminen on tehty. Kunnostuksen piti alkaa tämän vuoden jälkipuolella, mutta nyt sen kerrotaan alkavan 2028. Suunnitelmien pitäisi tulla ensi vuoden alussa kaupunginvaltuuston päätettäväksi. Kaupunkiympäristötoimiala ilmoittaa selvittävänsä vielä ”millainen Lapinlahden omistus- ja operointimalli on peruskorjauksen jälkeen”.

Kaupunki lupaa toimia yhteistyössä Lapinlahden yhteisön kanssa. Se on kuitenkin torjunut Lapinlahti-säätiön ehdotuksen peruskorjauksen toteuttamisesta neljässä vaiheessa seitsemän vuoden kuluessa.

Kaupunki ei ole päättänyt säilyttää Lapinlahtea omistuksessaan, mutta ei myöskään myydä sitä. Tässä vaiheessa, kun suunnitelmia vasta valmistellaan, ovat tietysti auki myös kysymykset kunnostettujen tilojen vuokrista.

Kansalaistoiminnan jatkamiselle riittää siis haasteita: Peruskorjauksella ei pidä muuttaa Lapinlahden käyttötarkoitusta ja korjaussuunnitelmat tulee tehdä yhteistyössä Lapinlahden toimijoiden kanssa. Omistusratkaisuilla on varmistettava Lapinlahden säilyminen julkisessa omistuksessa ja kaikille avoimena julkisena tilana. Peruskorjauksen jälkeisillä vuokrilla ei pidä tavoitella voittoa.