Postin työehdoista tänään syntynyt ratkaisu on esimerkki siitä, että taistelu kannattaa.

Posti- ja logistiikka-alan ammattiliitto PAU joutui käymään taistelua monella suunnalla. Posti Groupin johto ajoi työehtoshoppailua pakettilajittelijoihin avauksena siirtymiselle laajenevaan työehtojen halpuuttamiseen. Samalla valtionyhtiötä yritettiin käyttää yleissitovan työehtosopimusjärjestelmän murentamiseen.

Postilaiset ja PAU onnistuivat taistelullaan torjumaan Postin johdon ajaman työehtoshoppailun, joka olisi leikannut jo valmiiksi pienipalkkaisten työntekijöiden palkkoja keskimäärin 30 % ja pidentänyt vuosityöaikaa monella viikolla.

Pakettilajittelijat palautettiin PAU:n sopimuksen piiriin, kuten PAU oli koko ajan vaatinut. Postilaisten keskinäinen solidaarisuus turvasi pakettilajittelijoiden työehdot. Tämä oli tärkeä voitto koko työväenliikkeelle.

 

Miksi Postin johto sai jatkaa?

PAU joutui käymään taistelua tilanteessa, jossa valtion omistajaohjaus ei kyennyt eikä virkamiestasolla ilmeisesti halunnutkaan saada Posti Groupin hallitusta kuriin. Antti Rinteen hallitus oli saanut jo kesällä tiedon Postin johdon aikeista, mutta ei pysäyttänyt työehtoshoppailua.

Vasta postilaisten taistelu ja muiden liittojen tukilakkojen laajeneminen herätti hallituksen. Mutta vieläkään hallitus ei ole uskaltanut tai halunnut vaihtaa Postin johtoa.

Posti Groupin hallitus on jatkanut jääräpäisesti Sipilän hallituksen kaudella määriteltyä linjaa, jossa yhtiön pilkkomisella ja työehtojen halpuuttamisella on tähdätty Postin viemiseen pörssiin.

Johto on lietsonut kuvaa Postista kriisiyhtiönä, vaikka Posti on tehnyt jatkuvasti voittoa ja myös perinteinen postitoiminta on ollut kannattavaa. Samalla on peitelty Postin johdon omia munauksia esimerkiksi Venäjän markkinoilla ja yrityskaupoissa.

 

Ay-liikkeen solidaarisuus

Postilaisten työtaistelu sai poikkeuksellisen laajasti tukea muulta ammattiyhdistysliikkeeltä (poikkeuksena vain Teollisuusliiton onneton johto). Useiden liittojen aloittamat ja laajenemassa olleet tukilakot loivat painetta, joka pakotti Postin johdon luopumaan pakettilajittelijoita koskeneesta työehtoshoppailusta.

Myös yleinen kansalaismielipide oli postilaisten puolella ja työehtojen halpuuttaminen nähtiin osana toimintalinjaa, jolla Postin johto on heikentänyt postipalveluja samaan aikaan kun se on rohmunnut itselleen tolkuttoman suuria palkkoja ja palkkioita.

Postilaisten taistelu nosti postipalvelujen kilpailulle avaamisen jälkeen uudelleen keskusteluun tarpeen kehittää postia julkisena peruspalveluna, joka ei perustu voitontavoitteluun. Pitkästä aikaa myös kulttuuri- ja yliopistoväki oli laajasti mukana tukemassa lakkolaisten taistelua.

Poikkeuksellista tässä työtaistelussa oli myös Postin kanssa kilpailevaa valtakunnallista jakeluverkkoa kehittävien yksityisten mediatalojen rooli. Sanoma-yhtiön, Alma-konsernin ja muiden isojen mediayhtiöiden hallitsema Medialiitto kaatoi ratkaisun, jolla muut osapuolet olisivat jo sunnuntaina olleet valmiita sopimaan työehtoja koskeneen kiistan.

Juuri Medialiitto on Teollisuusliiton myötävaikutuksella laajentanut halpatyön teettämisen markkinoita sen jälkeen, kun postipalvelut avattiin kilpailulle, ja halusi jatkaa tällä linjallaan.

PAU:n ja Paltan sopimukseen sisältyy myös kompromisseja. Kiky-tunnit jäivät, työvuorojärjestelyihin tulee lisää joustoja ja joissain asioissa jatketaan selvittelyä työryhmässä.

Kun ajatellaan työnantajapuolen vaatimuksia, voi postilaisia kyllä onnitella työehtoshoppailun torjumisen ohella palkankorotusten sopimisesta vastaamaan teollisuuden yleistä linjaa.

 

Rinteen hallituksen rooli

Rinteen hallituksen surkea rooli Postin omistajaohjauksessa kertoo karulla tavalla siitä, että hallituksen vaihtuminen ei ole tuonut yleistä politiikan suunnanmuutosta.

Kyse ei ole vain omistajaohjauksesta vastaavan ministeri Sirpa Paateron epäonnistumisesta, johon varmaan vaikutti osaltaan hänen avustajakuntansa ja ministeriön omistajaohjausyksikkö. (Paateron erityisavustaja Paavali Kukkonen ilmoitti pari viikkoa sitten siirtyvänsä EK:n leipiin ja ministeriön omistajaohjausyksikön finanssineuvos Minna Pajumaa on istunut koko ajan Postin hallituksessa.)

Rinteen hallitus ei ole määritellyt Postille selvästikään uusia linjauksia eikä tehnyt selväksi yhtiön johdolle, että Sipilän hallituksen aikana toteutetulla linjalla ei enää jatketa.

Oikeisto on syyttänyt hallitusta sekaantumisesta työmarkkinaneuvotteluihin. Minusta Postin kiista kertoo pikemminkin siitä, että valtion omistajaohjaus on liian heikkoa tai jopa antanut mahdollisuuden työehtoshoppailuun, joka on kärjistänyt ja vaikeuttanut neuvotteluja työehdoista. Siinä missä Paatero sähläsi, olivat muiden puolueiden ministerit hiljaa.

Hallituksen pitäisikin lunastaa Rinteen lupaukset työehtoshoppailun estämisestä – johon ainakin valtionyhtiöiden osalta sillä on kaikki mahdollisuudet – sekä määritellä omistajan linjaksi postin kehittäminen julkisena palveluna, joka ei tähtää kaupalliseen voitontavoitteluun, ja vaihtaa yhtiöön johto, joka haluaa ja pystyy tätä linjaa toteuttamaan.