Uusliberalismin ja kasinotalouden vararikko

13.10.2008




 

Kansainvälinen finanssikriisi on vienyt vararikkoon joidenkin
pankkien lisäksi uusliberalismin opit markkinoiden vapauden autuudesta.
Kokoomuksen markkinahypetys on kuin Toivo-talkoiden ilmapallo juhlien
jälkeisenä harmaana arkiaamuna.

 

Markkinaehtoisen politiikan apostolit ja juoksupojat
Suomessa ovat yrittäneet olla ikään kuin finanssikriisi olisi vain Yhdysvaltain
subprime-asuntolainamarkkinoita koskevien virheiden tulos. Markkinoiden ja
pääomaliikkeiden vapautta toteuttaneilta ministereiltä ja puolueilta on turhaan
saanut odottaa itsekriittisiä arvioita ja uusia johtopäätöksiä.

 

Globaalin kasinotalouden kuplan puhkeamisessa ei ole kyse
vain joidenkin ahneudesta tai vain joidenkin pankkien luottonormien
rikkomisesta. Kriisin keskeinen tekijä on spekulatiivisen, rahalla rahaa
tekemään pyrkivän talouden paisuminen ja sitä pyörittävien raharuhtinaiden
rajoittamaton vapaus. Tässä keinottelussa on liikkunut tähtitieteellisiä
summia, satoja tuhansia miljardeja dollareita. Nämä pääomat ovat irtaantuneet
yhä enemmän reaalisesta taloudesta, alkaneet elää omaa virtuaalielämää. Keinottelutalous
on paisunut yhä enemmän velkarahalla. Samaan aikaan asevarusteluun ja sotiin on
mennyt yhä enemmän rahaa.

 

Kun nämä spekulatiiviset markkinat kasvoivat, keräsi pieni
rikas vähemmistö niillä itselleen valtavat voitot. Nyt kun kupla on puhjennut,
tappiot aiotaan maksattaa tavallisilla veronmaksajien, työntekijöiden ja
julkisen sektorin kustannuksella.

 

USA:n, Euroopan ja G-kahdeksan maiden johtajat tarjoavat valtioiden
takauksia ja pääomasijoituksia pankkien tukemiseksi. Sen sijaan he eivät halua
tehdä mitään rajoittaakseen kriisin aiheuttaneiden pankki- ja finanssipiirien
valtaa. Valtioiden verovaroilla ollaan itse asiassa pelastamassa kapitalistien
ja keinottelijoiden omaisuutta ja sijoituksia.

 

Missä valtapuolueiden johtopäätökset?

 

Suomessakin on syytä kysyä, missä on niiden puolueiden
vastuu ja johtopäätökset, jotka ovat ajaneet pääomaliikkeiden vapauttamista,
valtionyhtiöiden viemistä pörssiin ja yksityistämistä, markkinoiden vapauden
ensisijaisuuteen perustuvaa Euroopan unionin politiikkaa, eläkerahastojen riskisijoituksia
kansainvälisille rahoitusmarkkinoille, valtion arava-lainajärjestelmän
lopettamista, edistäneet verohelpotuksilla pääomakeinottelua ja purkaneet
alalla kuin alalla markkinoiden valtiollista sääntelyä?

 

Entä miksi pankkiherrojen
pelastamiseen löytyy kyllä keinot ja varat, mutta työntekijöiden irtisanomisiin
ja tehtaiden lopettamisiin ei muka voida valtiovallan toimesta puuttua?

 

Finanssikriisi on nostanut esiin myös sen, millaisia riskejä liittyy kuntien
palvelujen siirtämiseen kansainvälisten sijoittajien ja rahoitusyhtiöiden
hallitsemien yritysten hoidettavaksi.

 

Toisenlaiseen talouteen

 

Nyt tarvitaan perusteellinen suunnanmuutos ja suunta kohti
toisenlaista taloutta, joka hylkää uusliberalistisen
markkinaideologian ja rajoittaa pääoman valtaa. Suomen 90-luvun laman
hoitamisessa tehtyjä virheitä ei pidä toistaa meillä eikä myöskään
EU-politiikassa laittamalla kriisiin täysin syyttömät kansalaiset maksamaan
pienen piirin ahneen voitontavoittelun laskut.

 

— Valtion ja kuntien pitää panostaa julkisen sektorin
rooliin työllistäjänä, uusien työpaikkojen luomisessa, peruspalvelujen ja
toimeentuloturvan takaamisessa kaikille. Talouden taantuessa olisi suuri virhe
ryhtyä leikkaamaan esimerkiksi kuntien rahoitusta ja kiristämään niiden
taloutta, jota kokoomuslaiset valtiovarainministeri Jyrki Katainen ja
Helsingissä kaupunginjohtaja Jussi Pajunen ovat jo esittäneet. Rahoitusta tähän
löytyy kiristämällä pääomatulojen, suurten omaisuuksien, suurten yhtiöiden ja
suurituloisten verotusta sekä leikkaamalla energiayhtiöiden ylivoittoja, ns.
windfall-voittoja verottamalla.

 

— Valtion ja kuntien toimintojen yksityistäminen pitää
lopettaa. Sen sijaan on ryhdyttävä uudelleen lisäämään valtion ja kuntien omaa
toimintaa. Suomeen tarvitaan tavallisten ihmisten säätöjen, asuntolainojen ja
vastaavien hoitamiseen sekä julkisten investointien rahoittamiseen keskittyvä
valtiollinen pankki, jota valvotaan ja ohjataan demokraattisesti eduskunnan
alaisuudessa. Valtionyhtiöitä on ryhdyttävä vetämään pois pörssistä
kansallistamalla niitä.

 

— Asuntomarkkinat on pantava kuriin palaamalla sääntelyyn ja
kehittämällä valtion aktiivista roolia. Valtion ja keskuspankin toimin on
alennettava asuntolainojen korkoja ja estettävä niiden kääntyminen uudelleen
nousuun. Kun korkotukijärjestelmä ei tarjoa mitään ratkaisua luottolamaan
asuntomarkkinoilla, on käynnistettävä uusi aravalainajärjestelmä ja
perustettava kuntiin uudelleen omat talonrakennusosastot. On palattava vuokrasääntelyyn.


— On tunnustettava, että EU:n Lissabonin sopimus perustuu
väärille lähtökohdille ja tavoitteille markkinoiden ja pääomaliikkeiden
vapaudesta. On hylättävä uusliberalistinen Emu-ohjelma ja ryhdyttävä
kehittämään talouspolitiikkaa maamme talouden monipuolisen kehityksen,
työllisyyden julkisten palvelujen rahoituksen turvaamisen lähtökohdista.

 

— Kansainvälisen rahoitusjärjestelmän uudistaminen ja
demokratisoiminen on välttämätöntä. On hylättävä rahoitusjärjestelmän
päätöksenteossa vallalla oleva dollari ja ääni –periaate. On otettava käyttöön
Tobinin veron kaltaisia keinoja rajoittaa valuuttakeinottelua ja muita
spekulatiivisiä pääomaliikkeitä.

 

— Asevarustelusta on siirrettävä rahaa sosiaalisiin
tarkoituksiin. Esimerkiksi Hornet-hävittäjien aseistuksen uusiminen yli
miljardilla eurolla on peruttava.

 

 

 

 

 

 

 

© 2019 Yrjö Hakanen
webDesign: Mekanismi »