Onnittelut ja kiitokset Kaadetaan kaava, ei metsää -kampanjan, Stansvikin kyläyhdistyksen ja muille aktivisteille: Ensin kaupunginvaltuuston enemmistön kääntämisestä säästämään Stansvikin arvokas vanha metsä rakentamiselta ja nyt vielä käräjäoikeuden ensi kertaa Suomessa tekemä ratkaisu vahvistaa luonnonsuojelijoiden oikeus estää luontorikos esimerkiksi pysäyttämällä hakkuut sinänsä laillisen asemakaavan toteuttamisessa.

Stansvikin alueesta on kiistelty vuosia. Olin itse kaupunginvaltuutettuna vastustamassa Stansvikin luontoarvojen tuhoamista jo 2008 Kruunuvuorenrannan osayleiskaavaa tehtäessä. Kävin varta vasten kiertelemässä alueella ja hämmästyi siitä, miten hieno vanhojen metsien, rantakallioiden, Kruunuvuorenlammen ja Stansvikin kartanon kulttuurimaisemien muodostama alue oli säilynyt lähellä Helsingin keskustaa – osin maanomistukseen liittyneiden historiallisten tekijöiden ansiosta.

Kuva Maija Hakanen

Kaavoituksen pitkä vääntö

Alun perin Kruunuvuorenrannan osayleiskaavassa oli tarkoitus esittää rakentamista vain öljysatamalta vapautuville alueille, noin 6 000 – 7 000 asukkaalle. Mutta valmistelussa alue laajennettiin myös Kruunuvuorenlammen ja Stansvikin kartanon arvokkaille luonto- ja kulttuurialueille, noin 10 000 asukkaalle.

Vihreiden Mari Puoskari  esitti minun kannattamana asian palauttamista uuteen valmisteluun niin, että rakentamisalue supistetaan edellä mainituilta osin. Ylimitoitettu rakentaminen – josta nykyisetkin kiistat juontavat – hyväksyttiin äänin 59-26, sen puolesta äänestivät kokoomuksen, SDP:n, RKP:n, kristillisten ja osa Vasemmistoliiton edustajista.

Vaihtoehtoisilla kaavaratkaisuilla voitaisiin edelleen säästää Stansvikin metsä lähes kokonaan, vaikka alueelle tulisi myös asuntorakentamista. Uudelleenarvioimisen tarvetta ovat viime vuosina vielä korostaneet velvoitteet hillitä ilmastonmuutosta, turvata luonnon monimuotoisuutta ja lähiluonnon merkitys asukkaiden hyvinvoinnille.

Yleiskaavan jälkeen alueelle tehtiin asemakaavoja Helsingille tyypillisesti ”postimerkkikaavoilla”, näin esimerkiksi arvokkaat Stansvikinkallion ja kartanon alueista päättäminen jaettiin useampaan eri asemakaavaan.

Kaupunkiympäristötoimialan johdon asenteita ja sitoutumista rakennusliikkeille annettuihin tonttivarauksiin kuvaa, että alueen katujen ja kulkureittien rakentamista on jatkettu alueella sen kaavan pohjalta, jonka valtuusto päätti 2022 ottaa uudelleenarvioitavaksi kansalaistoiminnan painostuksesta ja luontoarvojen takia.

 

Käräjäoikeuden historiallinen ratkaisu

Nyt Stansvikin metsästä on tulossa kaksinkertainen esimerkki siitä, miten sinnikkäällä kansalaistoiminnalla, joka yhdistää suoraan toimintaa, mielenosoituksia, media-aktiivisuutta, asiantuntemusta ja päättäjien lobbaamista, voi vaikuttaa: saada lainvoimaisen asemakaavan uudelleenarvioitavaksi ja toiseksi avata tietä oikeuden ratkaisulle, jossa luontoarvot tunnustetaan lain suojaamaksi eduksi, jota voi tietyissä tilanteissa puolustaa myös sellaisella suoralla toiminnalla, jota toisissa oloissa pidetään rikoksena.

Käräjäoikeus punnitsi kahden oikeuden yhteensovittamisesta. Kyse on valinnasta lainvoimaista (vaikkakin uudelleenarvioitavana olevaa) asemakaavaa kaupungin virkakoneiston ja toisaalta vesilailla suojellun vesiuoman, noron tuhoamisen estämään pyrkineen kansalaistoiminnan välillä. Käytännössä oikeus joutui ratkaisemaan, oliko Kaadetaan kaava, ei metsää -kampanjan aktivisti Aino Juvonen syyllistynyt rikokseen ”niskoitellessaan” poliisille, joka otti tehtäväkseen turvata puiden kaataminen vesilain suojeluvelvoitteista piittaamatta.

Helsingin käräjäoikeus toteaa ratkaisussaan, että ”kyse on ollut viimesijaisesta keinosta puolustaa lailla suojeltua yhteistä oikeushyvää. Juvosella on tässä tilanteessa ollut oikeus olla noudattamatta poliisien poistumiskäskyä ja siten teko on ollut tarpeellinen, puolustettava sekä oikeutettu.”

Tämän ratkaisun perusteluissa sovellettua pakkotilasäädöstä ei ole aiemmin oikeusistuimissa käytetty luonnon suojelemiseen liittyvissä tapauksissa, vaikka laki olisi mahdollistanut sen jo 20 vuotta.

Oikeus tekee useinkin punnintaa eri oikeuksien välillä. Sitä tehdään esimerkiksi sosiaalisten ja taloudellisten oikeuksien välillä. Yleensä etusijalle asetetaan taloudelliset oikeudet, kuten omistusoikeus. Jos Stansvikin kohdalla käräjäoikeudessa tehty ratkaisu pitää myös korkeammissa oikeuksissa – jos se sinne viedään – tulee ympäristöoikeuksista entistä isompi haaste niin oikeusistuimille kuin poliisille, kunnille ja erilaisille valtion laitoksille. Ratkaisun merkitystä korostaa se, että ”Suomen ympäristöongelmat johtuvat pääasiallisesti laillisesta toiminnasta”, kuten ympäristöoikeuden prosessori Ismo Pölönen kiteytti Helsingin Sanomien haastattelussa.