City-Sámit -yhdistyksen pitkäjänteinen toiminta saamen kielen ja saamenkielisen opetuksen puolesta palkittiin eilen, kun Helsingin kasvatus- ja koulutuslautakunta hyväksyi saamen kielen kaupungin peruskoulujen kieliohjelmaan. Pasilan peruskoulussa alkaa elokuussa ns. laajamittainen kaksikielinen suomi-saame -opetus ja esiopetus.

Helsingin seudulla asuu noin tuhat saamelaista, eli joka kahdeksas Suomen saamelaisista. Saamenkielisen koulutuksen ja varhaiskasvatuksen järjestämisestä ovat City-Sámit ja Saamelaiskäräjät tehneet esityksiä jo vuosikausia.

City-Sámit käynnisti itse neljä vuotta sitten saamelaistaustaisten lasten päiväkodin, kielipesä Máttabieggan Länsi-Pasilassa. Nyt Pasilaan on muodostumassa eräänlainen ”saamelaiskylä”, kun Pasilan peruskouluun muodostetaan saamenkielistä opetusta tarjoava ryhmä ja alueella on tarjolla myös saamenkielistä esiopetusta.

Itse aloin paneutua tähän asiaan lähemmin juteltuani SKP:n ja Euroopan vasemmiston keväällä 2016 järjestämän Arktinen aloite -seminaarin kahvitauolla seminaarin yhdeksi alustajaksi kutsutun Hanna Helanderin kanssa. Hän kertoi City-Samit -yhdistyksen pyrkimyksistä saada Helsinkiin Máttabieggan lisäksi saamenkielistä esiopetusta ja perusopetusta.

Periaatteessa Helsingin opetusvirasto piti asiaa tärkeänä, mutta käytännössä se ei edennyt, kun virastossa edellytettiin vähintään 10 oppilaan ryhmää ja myös saamenkielisen opettajan löytämisessä oli ollut vaikeuksia. Otin yhteyttä opetushallitukseen, josta sain vahvistuksen näkemykselleni, että saamenkieliseen opetukseen saa valtionosuutta pienemmällekin ryhmälle. Onhan kyse perustuslaissakin mainitusta alkuperäiskansan kielestä ja kulttuurista. Myös kansainvälinen lapsen oikeuksien sopimus edellyttää, että turvataan alkuperäiskansaan kuuluvien lasten oikeus ryhmänsä kieleen ja kulttuuriin.

Näillä eväillä tein kaupunginvaltuustossa syksyllä 2016 aloitteen saamen kielen ja saamenkielisen opetuksen,  esiopetuksen ja iltapäiväkerhotoiminnan järjestämisestä. Keräsin aloitteeseen valtuutettujen enemmistön allekirjoitukset, yhteensä 50 ja sain allekirjoituksia kaikista valtuustoryhmistä.

Seuraavaksi otin asian esille tapaamisessa opetusviraston uuden päällikön Liisa Pohjalaisen kanssa. Virasto ryhtyi selvittämään opetuksen järjestämistä ja opettajaresursseja yhteistyössä City-Sámit -yhdistyksen kanssa. Kysely saamelaisperheille vahvisti City-Sámitin arviot siitä, että tulijoita opetusryhmään löytyy. Keskustelin aloitteesta myös silloisen sivistystoimen apulaiskaupunginjohtaja Ritva Viljasen ja aloitteeseen vastaustekstiä valmistelleen kaupunginsihteerin kanssa.

Sekä opetuslautakunta että varhaiskasvatuslautakunta puolsivat aloitetta ja valtuusto hyväksyi siihen maaliskuun alussa myönteisen vastauksen. Nyt on lopulta etenemässä käytännön toimiin.

Kasvatus- ja koulutuslautakunnan nyt tekemä päätös mahdollistaa suomi-saamen opetusryhmän muodostamisen tavallista pienempänä, viisikin oppilasta riittää. Ryhmään, joka voi olla maksimissaan 24, voidaan ottaa saamelaistaustaisia oppilaita myös lähikunnista. Pasilan peruskoululle kohdennetaan erillisresursseja saamenkieliseen opetukseen. Laajamittainen suomi-saamen opetus tarkoittaa, että saamenkielistä opetusta on oltava vähintään neljännes kaikesta opetuksesta. Lautakunnan päätös mahdollistaa kuitenkin sen, että opetusta voi olla enemmän. Saamelaisperheet toivovatkin, että saamenkielistä opetusta ja kulttuuria on koulussa mahdollisimman paljon.

Ilman City-Sámit -yhdistyksen ja Saamelaiskäräjien aktiivisuutta ei näitä askeleita saamen kielen ja kulttuurin vahvistamisessa olisi otettu. Ne ovat ajaneet saamenkielistä koulutusta Helsinkiin jo 1980-luvun lopulta alkaen.